Varuskuntamme keittiössä

on vallan hurmaava nainen.

Hän on ruskea ketterä otus

ja ah.. niin hyvännäköinen

niin hyvännäköinen..

Herra K. lauleskeli itsekseen puskiessaan hankalassa asennossa olemattomalla, joutavan lelumaisella käsipumpulla ilmaa punaisen naistenpyörän renkaaseen. Pyörä oli jo paremmat päivänsä nähnyt, etuhaarukka hilseili vähän ruostettakin, mutta navat ja vaihteet oli huolella rasvattu, niin että rattaat pyörivät vinhasti, kun niitä metsätiellä komensi. Tarakalle oli kiinnitetty naapurin teemapuistosta ylijääneen irtotavaran varastosta talteen poimittu vaaleanpunainen muovinen lastenistuin, jolla oli oma merkityksensä syrjäisen maaseudun huoltotehtävissä. Lastenistuimella saattoivat viihtyä sienipussi, marjasanko, verkkovasu tai poikkeustapauksissa olutkori, jos asutuskeskuksen hälinään ja kuntakeskuksen riemuihin sattui matka osumaan.

Siirtyessään luonnonmukaiseen, mietiskelevään elämään herra K. oli lihan valituksesta huolimatta siirtynyt rappeuttavasta moottoriajoneuvon käytöstä jalka- ja pyörämieheksi. Autossa tönöttäminen aiheutti patvimista, suoliston ärtymystä ja yleistä heikkoutta. Herra K. oli aikonut mökille muuttaessaan vaihtaa pyöreän ja lullukkamaisen vetelän olemuksensa palvattua oravaa muistuttavaksi atleettiseksi pystyynnostetuksi fileenpätkäksi, jossa ei olisi grammaakaan rasvaa ja jos olikin, se olisi himokasta, monityydyttämätöntä ja sepelisuonille otollista; terveellistä kuin hivuttava tauti ainakin. Lopputulemana herra K. näki itsensä maitohappokylvyissä uitettuna soppaluuna, joka harmaantuva leijonanharja hulmuten jolkotti kohti arjalaisuuden auringonlaskua meren rannalla korskuen kilpaa vierellään ravaavan valkoisen orin kanssa. Ukule soisi ja etelän senjoriitat loisivat viipyileviä katseita vaaksanmittaisten silmäripsiensä alta pinkkien parasolliensa kätköistä.

Pois hilse ja hiuspohjan kutina! huudahteli herra K.ääneen istuessaan aamulla pätsimäisessä saunassaan ja hutkiessaan sydämen kyllyydestä syntistä lihaa koivuvastalla; sillä vasta se oli, vasta, kuten tuima on suolatonta ja kuvaa hiukopalan tarvetta aamutuimaan ja kehtaaminen on ilkeämistä eikä viitseliäisyyden puutetta. Kiuas volahteli ja puski äkeää, mutta miellyttävän pehmeää kuumuutta, kun K. paiskeli vettä sen mustaan kitaan riemumielellä, vasikkamaisesti innoissaan. Totisesti, sana on sinapinsiemenen kaltainen .

Hänen nukahdettuaan rantatuoliinsa auringon porottaessa päätä naskalin tavoin oli näytetty poikkeuksellisen värikylläisiä rainoja savanneilla verkkaisesti laiduntavista seepra- ja gnuantilooppilaumoista. Herra K. oli vaaninut pitkin edellistä yötä villisikaa keihäineen, mutta röhkivä kuvatus oli päässyt viime tingassa karkuun. Huonosta tuuristaan huolimatta K. natusteli tyytyväisenä kuivattua leipäpuukakkua, jonka muori oli antanut nuorelle metsämiehelle evääksi leveä, litteä musta naama mareessa ja hampaaton suu virnallaan.

Palaillessaan piikkipensaiden suojaamaan savimajakylään K. mietiskeli, lähtisikö Ingiyasyn kaupalle Kanoon siemailemaan ga'anda-heimon poikien kanssa olutta ja kuuntelemaan taas heidän juttujaan ja lörpötteleviä valheitaan siitä, kuinka paviaanit olivat yöllä tulleet viljapelloille ja syöneet suurimman osan sadosta, vaikka lapsikin tiesi ga'andaheimolaisten itse käyttävän durransa olueksi, mikäli humalaltaan kykenivät. Bussin pitäisi tulla tällä tai ensi viikolla, ellei sadekausi sitä viivyttäisi. Lisäksi vietettiin M'Bulfan, ikääntyneen päällikön ja nuoruudessaan suuren ratsumiehen hautajaisia läheisillä Varjovuorilla. Sukuhautaan oli jo laskettu itse vainaja, hänen viittansa ja punaiset säärystimet merkkinä siitä, että hän oli tuottanut heimolle paljon kunniaa ja hankkinut lukuisia orjia, jotka myytiin siihen aikaan Darel-Suleissa valkoisen suuren kuningattaren kiellosta huolimatta. Puheiden mukaan kuningattarella oli maassaan valtava mutakuoppa, josta putkahteli valkoisia lapsia alinomaa. Lapset olivat valkoisia kuin raatokärpäsen toukat, jotka ovat pulleitta ja kiiltäviä ahmittuaan kylläkseen itsestään kuolleen virtahevon lihaa. Joten villiä menoa ja kiirettä täällä maailman keskipisteessä riitti. Näissä mietteissä herra K. vihdoin havahtui tähän hetkeen ja sen kirkkauteen.

Kiukaassa näkyi toimeliaan nakertelijan käden jälki. Tavallista helokiuasta oli korotettu herkkien kasvien talvisuojaksi hankitulla kanaverkolla, niin että siihen mahtui kiviä kolmin verroin verrattuna tavalliseen tehdasmalliin. Hyötykasvien kuten sipulin tai potun kasvattaminen dyynillä ei tointanut. Verkko sai uutta käyttöä. Viljavien maiden herkät, mimosamaiset taimet kuolivat yksi kerrallaan olivat sitten mitä lajia tahansa. Täällä viihtyi vain jäkälä ja kataja.

Lämpö ei kesäisenä aikana kerta kaikkiaan päässyt karkaamaan, vaikka sauna muutoin oli hatara kuten saunan pitääkin, niin että yhdestä hirrenraosta pilkotti järven selkä. Ei sieltä sentään vetänyt, mutta happea riitti, kuten Pekka Lipposella, Rantasalmen miehiä hänkin, oli tapana virkkaa. Ulkolämpökin tänä kesänä oli väliin yli kolmekymmentä astetta.

Siihen kun lyö puoli kuutiota losopuuta, on kuin saunan höyläpuilla lämmittäisi. Tulee sileät ja ihonmyötäiset löylyt, herra K. tuumi.

Pakinaperjantai: Kierrätys