<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Valkoiset jauhotetut kasvot pyörähtelevät harmaalla kivisellä alustalla ja muuttelevat koko ajan muotoaan. Ne litistyvät, venyvät, kaareutuvat, ohentuvat ja taipuisasti muuntuvat armottomien, mustien karvojen peittämien käsien otteessa, jotka lennättävät ne ilmaan sillä itsepintaisella meluisalla riemulla, joka on ominaista vain rakastuneille naisille, hellyydenkipeille rotukoirille ja italialaisille pizzakokeille.
Lentokoneen ikkunasta näkyy kilometreittäin tätä samaa pastataikinaa, jota julmuudessaan sokaiseva valo leipoo. Kuin piestynä, kaaviloituna, keitettynä, paistettuna ja monilukuisilla merenelävillä, basilikan lehdillä ja ennen kaikkea iljettävällä tomaattimurskeella ryyditettynä söheröisessä kuohuviinipöhnässä kieriskelet liian kapealla penkillä köytettynä kiinni tähän murisevaan ja huojuvaan rakkineeseen, josta ei ole uloskäyntiä. Hikoat, pissittääkin, maha mouruaa miltei yhtä lujaa, kuin lentokoneen ärjyvät moottorit. Torkahtelet ja heräilet; huulet rohtuneina, kärsien kuin ristiinnaulittu, jota Pyhä Madonna Pietassa kantaa sylissään.
Kuinka olet joutunut näin kurjaan tilaan, ihminen?
Lyhyesti: sinut on huijattu matkustamaan vieraalle maalle, pois isiesi asuinsijoilta. Perheen vahvat ainekset ovat todistelleet todistamasta päästyään, kuinka rentouttavaa on pimeän syksyn loskakeleistä lointua valoon, aurinkoon, ihmisten, kulttuurin ja uusien elämysten vilvoittavaan autuuteen.
Itseksesi olet murissut, ettei ole sen mukavampaa, kuin istuskella omassa kodassa tai puisessa majassa järven rannalla yksinkertaisen tulisijan äärellä tuijotellen loimuihin tiristellen veden viljaa laudalla. Ajatella kaareutuvia ajatuksia, joiden sisältö on alkulukujen estimoinnin, peliteorian ja kolmannen asteen diffrentiaalilaskennan sovellus kun aika-avaruusjatkumon singulariteetti lähenee nollaa.
Ottaa naukki eli pari ja äkäytyä nokimustaan kynttilänvaloiseen saunapöksään vihtoen huikeassa pätsissä nahkaasi löylykimpulla, joka koko kesän tuoksun ja tunnon öttiäisineen, sadepuuskineen ja helteineen matkaansaattaa mielesi etukamariin aiheuttaen siellä tiettyjä miellyttävänsävyisiä tunnelmia.
Musta pimeä turvallinen metsä tohahtelee selkäsi takana. Tänne ei musulmaani tai muu vainolainen osu pommivöineen. Vain naapurin karhu saattaa äristä niemen takana, kun ei ruoja rupea routimaan sitten millään, jotta saisi talvipesän kuivaksi. Nyt kuntta valaa vettä ja herkkä se on märälle Ursuksenkin persii talvea vasten.
Mätöjä, sieniä ja marjaa on ollut ennätystahtiin; nyt pitäisi köntsähtää alalleen ja ruveta näkemään unia pötsäköistä naaraista.
Vaan ei, herran tähden! Roomaan pitää lähteä, asumaan keskelle miljoonakaupunkia, jonka joka ikinen kansalainen on palkattu pettämään, naruttamaan, rahastamaan ja kiskomaan sinua ja tuhansia kaltaisiasi. Asunto on jokseenkin siisti. Suihkussa hana jää käteen, avain katkeaa lukkoon ja naapurit käyttäytyvät oudon tuttavallisesti; tervehtivät, vaikka teitä ei ole edes esitelty.
Kirkonkellot moikuvat kaiken aikaa, liikenne pauhaa, tuhat potentiaalista taskuvarasta huutaa kadulla toisilleen nopeasti ja hirvittävän kovalla äänellä.
Joka ainoa evään murena jonka saat lapettua kitaasi, pitää kielillä sönkkäämällä tilata ja huitoa korville kerjäläisiä, kaupustelijoita ja muita mankujia. Tarjoilijat esittävät naurettavan korkeita laskuja jostakin sottaisesta vehäjauhomoskasta, jota on erehdyttämismielessä valeltu öljyllä ja äitelän makuisilla mausteilla. Viini on hapanta litkua, joka saa vuosikymmeniä piilossa olleen mahakatarrisi taas intoutumaan. Paikallinen farmaseutti ei ole kuullutkaan omepratsolista tai edes samariinista.
Samassa jonossa kymmenen tuhannen muun kurjan kanssa pällistelet taideaarteita, jotka kuin kiusalla on raapusteltu kattoon, niin että niskat menevät iankaikkiseen jankkiin. Hiki haisee, oppaat selittävät, kerjäläiset ovat säälittäviä, kunnes virka-aika loppuu, jolloin he keräävät rekvisiittansa ja lähtevät kotiin viemään emännälle tilipussia.
Sitten heräät levottomista unistasi, ulkona on pimeää ja sataa. Oulunsalon lentokentän valot näkyvät jo. Olet pelastettu. Pääset metsän peittoon taas. Tutti bene.
