Eksistentialismista, korpelalaisuudesta, postmodernismista ja taistolaisuudesta selvisimme jälkiteollisen ja libertaarin globaalin markkinatalouden vaiheeseen, jossa hyveitä ovat kovat arvot: muoviraha, tiukat nännit, bakeliittitissit, mukana kulkeva hölöttävä pseudoyhteisö, virtuaaliset näkyleivät, piinsirulle tallentuva penis sekä niin sanottu tuore ilmaisu.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Solidaarisuus on kirosana, fuk yu välimerkki ja irtisanominen merkki kurssinnoususta, siis "pik juju", kuten bantuystävämme Afrikanmaasta 1930-luvulla sanoivat saippuasta.
Sotia tulee ja sotia menee, vainajat vain ovat keskuudessamme, kunnes niidenkin päälle haudataan uusia vainajoituneita tai muuten lusikan nurkkaan heittäneitä. Ennen heitettiin pyyhe kehään, nyt heitetään kääpiö tai pygmi pesuveden mukana arkipyhään.
Viikonlopun viettoon kuuluvat myös mäyräkoira ja alligaattori. Paita on lyhyt, tuskin napaan ja housut inhimillisesti katsoen polvissa. Lököttävien housujen filosofia on sama kuin hienon kasinkäärityn sikarin polttamisessa tai merkkiviskin juomisessa. Vain itse tietää, mistä nämä makeat fiilikset tulevat. Muut saavat savua silmilleen tai kuulevat lorisevaa örinää.
Tabac Original on yksilöllinen, koska niitä on kaksi, sanoi mainosmies 1960-luvulla, eikä ihan väärässä ollutkaan. Kaksonen Orionin pörssihuoneessa on kuin orpo piru pakkasella, joskin sisätilan paremmin sisäistäneenä. Lintujen sisälmyksistä on vaikea enää ennustaa, koska ne poistetaan tuotantovaiheessa.
Sisäpiiriin on siis turvauduttava, joskin entisiä Piirimielisairaaloita tulee näissä puuhissa ikävä; nelikulmaisia seitejä pakastealtaasta kalastaessa ja pyöreitä Keskusviraston huoneita muistellessa. Tärkeintä on, että raha liikkuu, käy pyydykseen ja tekee pesän sekä alkaa poikia. Koiras- ja naarasseteli kannattaa jättää avoimeen hapekkaaseen tilaan yöksi.
Jos ei kukko muni, voi käydä niinkin, että muna kukkii. Mites sen sitten selität parnerillesi, Juudas?
Vihdoin olemme siirtymässä uuteen aikaan, filosofien kuvaamaan Utopiaan. Siinä työntekijöiden palkka maksetaan työn vaativuuden mukaan. Kun ennen lisää liksaa sai pärstäkertoimesta tai antamalla pomolle heteropuolta tai pervonpieltä, nyt palkkaa saa normin eli taksan perusteella.
Ylimääräiset palkanlisät aiheuttavat työyhteisöissä Hamasin kiristelyä ja parranpärinää, vaikka palkkakiusatut ovatkin pienituloisia naisia. Valohoidosta ryhdytään maksamaan takuuturvaa ja laatupalkinnot realisoidaan ylimmän johdon hurskaana toiveena työssäjaksamisen jatkamisen edistämisen kehittämisestä kustannustehokkaasti. Ihminen on ihmiselle palkannauttija. Empaattinen esihenkilö itkeä tirauttaa budjettineuvotteluissa liikuttuneena omista puheistaan: "Kiitos siitä, että olette säästäneet niin paljon…" Nyyh. Hyvä esimies on etäinen mutta lämmin. Kuten esimerkiksi aurinko. Hallinnon ylempi pätevyys on saavutettu, kun kykenee näkemään elävän, hengittävän mutta vielä vastaanpyristelevän alaisensa kustannuspaikkana, jota voi manipuloida kuin tietokoneavusteisessa talousrikoksessa ainakin. Metakielessa asiat ovat haasteellisia, nousujohteisia tai sopeutustomien alaisia innovaatiivisia vuokaavioita dynaamisessa konstektissa globaalilla agendalla. On hyvä, että tämäntapainen johtaminen kaukaistetaan ulkoisimpaan pimeyteen eli Ulko-Mongolian taakse, Ulan Batorista itään, Kiinaan asti. Siellä soljuu kielenparsi tyyliin sing sing king kong pum pum.
