14046.jpg 

 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Vertikaalisesti isokokoiset ihmiset ovat järjestäytyneet jo 1970-luvulla, jolloin suuren japanilaisen elektroniikkavalmistajan Sonyn johtajiin kuuluva Mr. Heyn perusti pitkien yritysjohtajien kerhon. Pääsyvaatimuksena oli 198 senttimetrin pituus ja eksentrinen luonteenlaatu sekä tyytymättömyys pitkien ihmisten syrjintään ja kiusaamiseen. Erityisesti pienten kanssakulkijoiden Japanissa isokokoinen joutui hankaliin tilanteisiin. Asiaa meille esitellyt suomalainen projektipäällikkö A.R. kertoi, miten tuskallista oli vaatteiden hankkiminen ja jopa ruokailu.

 

Voi vain kuvitella, minkälaista on nälkäisen ison miehen lappaa pientä ryynimäistä evästä sormustimesta kahdella tulitikulla. Vaatteet tietysti piti teettää mittatilaustyönä, mikä ei vähentänyt naisväen kiinnostusta monsterimaisiin miehenrohjoihin. Väliin niistä oli pääsemättömissä, mikä tämän kovia kokeneen lajin palavereissa pantiin tyydytyksellä merkille jonkinlaisena korvauksena muusta piinasta. Naisen osana on hakeutuminen koripalloharjoituksiin miesten mukana, mikäli mittaa alkaa täyden koron kanssa tulla liki kaksi metriä.

 

Horisontaalisesti lahjakkaan osa ja elämän kulku ei ole juuri helpompi. Monenlaista moralistia ja puskateoreetikkoa, kuikeloa ja suorasuolista äkäpussia on neuvomassa anokrektisen hyveen ja kilvoittelun tielle. Nämä samat ulkokullitetut kanssaveljet ja -sisaret rypevät nikotinismin, ryyppäilyn ja vieraissa käymisen kulttuurissa.; osa lienee kommunisteja tai ainakin sosialidemokraatteja.

 

Vietetään vaimon ja miehen vaihtoviikkoja keväisin Lapissa. Näiltä retkiltä palataan työelämään tekopirteinä ja hihkuvina naama melanooman esiasteita pursuen. Mielenosoituksellisesti nämä samaiset ilonpilaajat rouskuttelevat turnipsinpäitä ja väkevästi uhoavaa ylivuotista porkkanaraastetta keitetyn veden kera henkilökunnan ruokailutilassa, kun viaton horisontaalisesti lahjakas lämmittelee kulahtaneessa mikrossa ryynimakkaroita, ylijääneitä pitsanpohjia ja siansiivun kontsäleitä, voitelee vehnäsen päälle oikeaa voita ja hörppää punaista maistoa päälle sintun sijasta. Sitten lähtee kone taas käyntiin ja työsuoritus on prosentikas ja hyvälaatuinen.

 

Iva ja pilkka kannustamisen sijaan ovat tällaisen kanssaveljen tai –sisaren osa. Toisaalta. samoin kuin hulluus on köysien puutetta on lihavuuskin vaatteiden pienuutta. Reipas mässäri lotkauttaa kurkkuunsa makeat liköörit, sähäkkää kaljaa hän lutkuttelee ämpärin illassa ja naurahtelee päälle. Aamuyöstä baarin jälkeen maistuvat makkaraperunat, aamulla muna ja pekoni kuohuvan tuopin ääressä.

 

Horisontaalisesti lahjakkaita pidetään jotensakin leppoisina ja huumorintajuisina. Tässäkään ei ulkokuori anna oikeaa informaatiota. Yli senttaalin painoiset pukarit ovat usein pahanjuonisia, pitkävihaisia ja sisukkaita. Tietty sisäänpäin kääntyminen, depressioalttus ja kyky filosofiseen ajatteluun korreloivat alentuneeseen insuliiniresistenssiin ja korkeaan älykkyyteen. Toisaalta järjestäytyneeseen ilkeyteen ja ihmiskuntaa vistottaviin konnantöihin  ja kansanmurhiin ovat syyllistyneet poikkeuksetta kasvissyöntiin taipuvaiset raittiit ja pakko-oireiset itseään ja muita kontrolloivat laihuuden ihannoijat. Koko länsimaiden nykyinen häviöön meno liittyy kuivakkaaseen ja luita kolisuttavaan naisihanteeseen.

 

Vaan joskus horisontaalisesti lahjakkaallekin kaikesta elämänriemusta huolimatta käy niin, että hän vallan heittää henkensä, suorastaan kuolee. Arkkuun pantaessa on hyvä katsoa, ettei puvuntakki pongota.

Noloa on, jos suntion kallis lasisilmä särkyy, kun kuolinpuvun nappi siihen paineesta sirahtaa. Parempi on näissä tapauksissa vaikka mattoveitsellä halkaista takin selkämys. Ei se hautajaisväelle näy.

 

Pyhä Pietari on taasen tottunut siihen, että kylätappelujen jäljiltä vainaja tulee revityin nutuin vastaanotolle; näin silloin kun on käytetty reiluja painiotteita, eikä murskaavia tai pistäviä astaloita.