Kansanluonne on hyvin moniselitteinen asia.

"...Suomen ujous on jotenkin herkempää ja sielukkaampaa kuin ruotsalaisten: hehkeä morsian elämänsä tärkeimpänä päivänä, posket onnesta ja jännityksestä punoittaen, kauniit kasvot katseilta piilossa, matkalla lapsuudenkodista miehelään.
Ettei vain ujon etymologiakin heijastelisi kansanluonteen syvimpiä perusrakenteita, suomalaisten kalevalaista runollisuutta ja ruotsalaisten kansankodin rakentajien käytännöllisyyttä!...."

Kun kesäisenä yönä käyskentelee suomalaisen kaupungin keskustassa, vanhemman sedän ujous todella herää. Terasseilta maleksivat tyttöporukat kuseksivat avoimesti valkoinen kalevalainen ruumiinosa pöheiköstä kajastaen. Samaiset neidot tappelevat kadunkulmissa, veitsiäkin vilautellaan ja huuto on suuri kuvaten elämämisen riemua.