Minua häiritsee, että käytetään sanontoja kuten "....Se, joka haluaa pameja tai muita lääkkeitä, jotka saavat pään sekaisin, niitä hän aina saa..."
Kokemukseni mukaan ihminen, joka turvautuu anksiolyytteihin, useimmin haluaa helpotusta pahaan oloonsa. Ei sellaisia, kuin *paniikkihäiriö* ole, ne ovat eriasteisia pelkotiloja erilaisissa, yleensä sosiaalisissa, mutta myös hyvin oudon kuuloisissa tilanteissa:
lentokoneissa, busseissa, hississä, sillalla, pimeässä, yksin, ennen esiintymistä, tenttiä, kotisohvalla kullan vieressä.
On hyvä muistaa bentsodiatsepiininen siunauksellinen vaikutus. Kymmenet tuhannet ihmiset pysyvät työelämässä pienen tarvittavan tukilääkityksen voimin, kun SSRI ei jostain syystä sovi tai vielä useammin ei löydy asiantuntijaa, joka sopivan lääkityksen saisi ajan kanssa kehitettyä.
Nistit, paatit ja rosvot ovat riistäneet kelpo lääkeryhmältä kunnian. Tähän harhaan valitettavan monet lääkärit lujasti ja itikkapipoisesti uskovat; siihen että jos jokin auttaa, se on itsestään perkeleestä.
Malttia siinä kirveen tahkoamisessa, härisijät
