On tärkeää erottaa, onko pilkusta tulossa soikea, viivamainen tai jopa nelikulmainen vai lähestyykö se pallon muotoa. Tietyn pallomaisuuden raja-arvon saavutettuuaan pilkku on piste.
Saivarteleminen on harrastusluonteista kumppanin päätäin munien etsintää, irrottelua ja hallintaa.
Päätäin munimat saivareet ovat myös silminnähtävissä hiuspohjassa sekä hiuksissa. Saivareita ei ole helppoa irrottaa edes kampaamisella.
Keskustelussa olevaisuudesta viitataan joskus Platonin luolavertaukseen, jossa luolan perälle kahlehditut katsojat pitävät ulkopuolelta heijastuvia varjoja luolan perällä oikeana todellisuutena, kunnes mestari tai opettaja vie heidät ulos luolasta valoon ja totuuteen.
Totuuteen, jonka voi saavuttaa vain abstrahoimalla ja järkeistäen, ei aistien tai kuvien todistukseen luottamalla. Vaikka saivartelijan kanta olisi enimmäkseen kuvien vaikuttavuuden ja niiden sellaisenaan kokemisen kannalla, olisin itse luolavertauksen puolella.
Kysymys siitä, mitä pilkuviilaaja yritti kuvata tai sanoa teoksellaan on myös relevantti itse teoksen tarkastelun lisäksi. Viilaajan tai tässä tapauksessa semantikon päässä oleva kuva, joka edeltää sen ulkoistamista on aina täydellisempi kuin varsinainen tulos -olipa se sitten pilkku tai piste.
Onko saivar, päätäin muna hiuspohjassa das Ding an Sich?
