Sehän on kansanjuhlaa parhaimmillaan, kun sammakot tulevat suusta ulos kieltä pitkin parijonossa marssien torvet soiden ja liput liehuen.

Vähän epätodellinen olo tässä teatterissa tulee.

Tehy ja KT ovat jo ennen matsin alkua kuin kaksi uupunutta nyrkkeilijää, jotka nuhjaavat, nojailevat toisiinsa väsyneesti ja odottavat vain loppugongin kumahdusta. Ei tarvitse olla kummoinenkaan Papa Doc tai woodoo-papitar arvellakseen, että poikkeuslailla tämä homma tullaan ratkaisemaan.

Ja taas liput liehuu ja fanfaarit soi. Köyhä kansa jatkaa nöyrää juhdan elämää ja vain suden joiku Norjan rajalla kertoo paremmasta elämästä, joka meni jo.