Joskus on näissä hommissa häkellyttävää huomata, että on terveitä lapsia, nuoria joita ei ahista ja jotka ei tarvi kriisiapua, on aikuisia, jotka eivät marise, keski-ikäisiä ja ei-juoppoja, vanhuksia, joilla muisti pelaa ja joita hallituksen touhut eivät vituta.

Semmoisia tapaa yleensä kaukana Herjaamosta ja Lihanleikkaamosta, toreilla ja turuilla, kirjakaupoissa tai jäähallissa, kylpylässä saunan lauteilla tai autotallitalkoissa.

Kontaktini realiteetteihin ovat tuttu taksikuski, kioskinmyyjä, lähikaupan tai pankin täti, naapuri, kaverit ja se parjattu suku. Isotäti, jolle olen vielä kuriton teini vaikka alkaa katolla olla lunta, tapulissa naakkkoja ja pylvään päässä lyhty.

Ja lapset, pienet lapset.