2140557.jpg

 

Minulla on viikossa vain neljä päivää, eikä pidä kiirettä kai siksi. Jos kiire alkaa, päiviä on enää kolme  ja sitten kaksi. Tulee aika, ettei ole yhtäkään. Muuan kanssamatkustaja tässä elämän raitiovaunussa kysyi, mitä teen niinä välipäivinä. Vastasin: "Teen kuin jumala. Viidentenä, kuudentena ja seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi."

Sininen, kaamoksenkelmeä päivä, hidasta ajattelua ja tallustelua metsässä, kuuta ei näkynyt. Kovin pitkävartisia saappaita ei olisi tarvinnut. Kanadan irroitettavalla vuorella varustetut buutsit pitävät lämpimän. Se panee arvoja kohdalleen. Alan teroitella jääkairaa. Pilkille täytyy päästä. Mitä ne ovat tällaiset riidat?

Sen ymmärrän, että kun Sodankylässä aloin kysellä, missä karhuhäkkejä nykyään pidetään ja Sallassa, että missä ahmanraudat on viritelty viime vuonna, sain melkein puukon keuhkooni.

Vaan että riidellä tyhjistä, olemattomista lauseista ruudulla. Sitä on keskustelu. Lopetan puhumisen. Ainakin yön vanhaksi pääsen suu kiinni.

Hiljaisia kavereita on pöytä täynnä. Moni niitä inhoaa. Minä en.