Amerikan suuressa ja hienossa maassa kissoilta kuulemma leikataan kynnet metakarpaaliykköstä myöten. Niin ne eivät raavi eivätkä tapa pieniä lempeitä eläimiä kuten rottia. Hyvä heille. Raapimattomille ja heidän uhreilleen. Maailma on niin sopö, kuin kissanpentu.
Kissa asettuu selälleen luottamuksen osoituksena. Läheinen saa silitellä hänen vatsaansa. Kumma kyllä, kastraatio ei vie tuota luottamusta, vaikka pitäisi.
On jossain määrin surullista havaita, että me jotka kaikki rakastamme pieniä vauvoja, joiden 'ei toivoisi koskaan kasvavan aikuiseksi' emme tietysti ole tosissamme, mutta toteutamme tuon haaveen lemmikkiemme osalta. Järkeviä syitä on. Kuten aina.
Niin fiksuja kuin molemmat leikatut kissamme, Lalli ja Venla ovatkin, ne ovat kestovauvoja. Tylyin, terävin ja animaalisin särmä eläimestä ja kai ihmisestäkin katoaa kastraation jälkeen.
Samoilla ehdoilla -kiltteys, uskollisuus, infantilia ja se ettei karkaa niin herkästi, eivätkä kuseksi nurkkiin- emme olisi valmiita kuohitsemaan lapsiamme.
Vaikka joskus kieltämättä mieli tekisi. Ja moni niin tekeekin.
Älä salva lasta vielä tänään!
