Olemme saanut kirjeen vanhalta ystävältä:
Noin kuukausi sitten kävin täkäläisessä Yliopiston Apteekissa ties monennenko kerran vuosien mittaan.
Asia oli reseptilääkkeiden osto. Täten ei ollut mahdollista hyödyntää nopeaa "käsikauppalääkkeiden" palvelua, vaan oli jonotettava.
Ennen minua oli jonossa 11 muuta asiakasta. Johtuen selkävammastani en pysty kävelemään ilman kipua kuin noin 200 m, jolloin on pakko istahtaa pariksi minnutiksi, talvisin kun Oulussa on penkit poistettu olen keksinyt ratkaisuksi istumisen liikkeiden näyteikkunoiden edessä (Matkalla koti-kauppatori: Kajaaninkadun entisen viinakaupan porras, Sampopankin ikkunan edusta...).
Aina tämän lyhyen relaksaation jälkeen olen terve kuin uusi mies ja matka jatkuu seuraavaan istuntoon. Aika hankalaa, mutta toimii.
Mainitusta syystä olin onnellinen kun apteekista löytyi vapaa tuoli aivan tuolirivistön päästä. Edessäni oli ylhänä hauska, noin 60 cm x 45 cm kokoinen TV-ruudun näköinen värillinen naivistinen piirros muistuttaen lasten sarjakuvia, pyöristetyin kulmin kuten TV-ruutu. Mainitun vieressä oli 4-5 vastaavanlaista kuvaa. Kaikissa ruskeita Mikko-Repolaisia eri asennoissa ja varustettuna sairaanhoitoon liittyvillä loruilla aidolla Oulun-murteella "loisvokaaleineen" esim. "ilima oli kylymä" ja "vitamiinitta ei lie, kettu kettään tanssiin vie, omenalla olo muikia, naaman ilime puikia".
Kuten mainitsin olin nähnyt tämän sarjan lukuisia kertoja ja huvittuneena lukenut tekstit. Nyt sain istualtani rauhassa tutustua tuntemattoman taiteilijan tuotantoon ja huomasin jotain yllättävää!
Kun katselin kuvia normaalisti molemmat silmät auki, näyttivät ruudut samanmuotoisilta suorakaiteilta kuin suoraan edessäni oleva ruutu, jonka sivujen suhde oli 60/45 = 4/3, tosin kaukaisimpien ruutujen hieman pienentyneinä, mutta sivujen suhteen säilyen invarianttina 4/3. Ihmettelin havaintoani, sillä kuvittelin, että ruutujenhan toki pitäisi muodoltaan muuttua "neliömäisemmiksi" eli sivujen suhteen lähestyä arvoa 3/3 = 1 kun katse suuntautuu oikealle.
Perustelu: Alkeisgeometriasta seuraa, että kuva, joka syntyy verkkokalvolle katsottaessa jotakin, on projektio katsesädettä vastaan kohtisuoralle tasolle. Täten vaakasivun tulisi pienentyä ja jos kuvia olisi riittävästi jopa tulla pienemmäksi kuin pystysivun. Täten pitäisi näkyä pystysuorassa oleva suorakaide, jonka sivujen suhde olisi esim. 3/4. Näin ei käynyt!
Mutta jos suljin toisen silmän, esim. kädellä, näin sellaista, jota olisi pitänyt näkyä jo molempien silmien ollessa avoimia. Vaakasivu selvästi lyheni ja suorakulmio muuttui neliöksi.
Selitykseksi tälle oudolle ilmiölle keksin ihmisen stereonäkökyvyn eli kyvyn nähdä maailma 3-ulotteisena. Tämähän vaatii molempien silmien hyödyntämistä. Kolmiulotteinen näkeminen, huolimatta siitä, että silmän verkkokalvo on pinta ja siten vain 2-ulottenen vaatii lisäinformaatiota, jota tuo toinen silmä. Aivot saavat siten samanaiksesti kaksi hieman erilaista kuvaa ja prosessoivat näitä luodakseen havaitun kuvan.
Entä miksi sitten molemmat silmät avoinna tapahtuu tuo muodon säilyminen? Oletan, että syy on siinä, että katsoja tietää eli muistaa ( kognitiivinen = tiedollinen) katsottuaan aluksi kohtisuorasti ruutua, että kyseessä on suorakulmio 4/3. Sitten tulee mukaan geometria, joka pyrkii vaatimaan, että suorakulmion pitäisi muuttua "neliömäisemmäksi", mutta aivoihin talletettu tieto "korjaa" tamän virheen aikaansaaden kuvatunlaisen näkövirheen
.
Kun sitten kotiin mentyäni tein PC:n tekstinkäsittelyn DRAW-ohjelmalla kuvaruudulle eli näytölle ympyrän. Se oli ympyrä kohtisuorasti katsottuna, koska sen olin ympyräksi tehnyt. Mutta kun katsoin kuviota molemmat silmät auki, pysyi kuvio ympyränä vaikka katselin vinosti. Kun sensijaan suljin toisen silmän, muuttui ympyrä pystyssä olevaksi ellipsiksi!
Vaimoni Auli jopa otti digi-kameralla kuvan Apteekin seinältä.
Lisää kokeellista materiaalia:
1.Tein PC:lläni piirrosohjelmalla ympyrän hiiren avulla. Se oli ympyrä kun sitä kohtisuorasti katsoin. Kun katsoin sitä vinosti molemmat silmät auki se pysyi ympyränä, tosin hieman hieman pidentyneenä. Kun sensijaan katsoin sitä vinosti toinen silmä suljettuna se muuttui ellipsiksi, jonka vaaka-akseli oli lyhyempi kuin pystyakseli
2. Tein PC:lläni piirrosohjelmalla ympyrän hiiren avulla ja tulostin sitä 10 kpl. paperille (DIN A 4). Kiinnitin nämä 10 arkkia vieretysten teipillä kirjahyllyn reunaan. Kun katsoin tätä vinosti toinen silmä suljettuna näyttivät ympyrät muuttuvan ellipseiksi. Vasen oli ympyrä, joka muuttui aina "laihemmaksi" ellipsiksi kun siirryttiin oikealle päin. Tosin myös pystysuunnassa tapahtui kutistumista, mutta vähemmän. Kamera antoi saman tuloksen. Siltähän puuttuu stereonäkökyky, koska siinä on vain yksi linssi.
.
Olen joskus*) lukenut tehdyn seuraavanlaisen kokeen (Löysin jopa kotihyllystäni mainitun teoksen myöhemmin!):
Koehenkilölle oli asennettu silmälasit, jotka käänsivät yläpuolen alapuoleksi ja kääntäen. Tällainen ominaisuushan on mm. Keplerin kiikarilla ja perinteisellä vaa´ítuskoneella. Kun esineitä, esim. sammutettua pystyssä olevaa kynttilää, näytettiin koehenkilölle, kertoi hän tietysti kynttilän olevan ylösalaisin. Mutta jos kynttilä sytytettiin, kertoi koehenkilö sen kääntyneen pystyyn. Tämä johtunee siitä, että hän on tottunut aina näkemään palavan kynttilän pystyssä tai uskoo painovoimalain voimassaoloon. Tässäkin lienee kysymys kognitiivisuudesta?
Kirjoittaja on omaperäinen ajattelija ja nerokas kirjailija. Hän on myös äärimmäisen karismaattinen opettaja ja esiintyjä, jonka luentoja meillä oli ilo seurata 1960-luvulla yliopistossa.
Teoksessaan "Mitä J. Kristus, F. Engels, K. Marx, V. Lenin ja U. Kekkonen jättivät sanomatta" Laakson johtoajatuksena on: "Tärkeintä ihmiselle on ruumiillinen työ". Toisen elämäntyönsä Pekka T. Laakso onkin tehnyt terästeollisuudessa.
