14140.jpg

 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olet saanut vihiä, että olet saamassa sukulaisia vierailulle. Minkälaisista sukulaisista on kyse, ei vielä tiedetä. Pidetään mahdollisena, että uusia tietoja on myöhemmin saatavissa. Tämä ei kuitenkaan ole varmaa, sinulle korostetaan. On turhaa lietsoa myönteistä ja epärealistista mielikuvaa informaation saatavuuden suhteen. Kokemus sen osoittaa, tähdennetään.

 

Ajatus sukulaisista tuntuu sinusta äkkiä yllättävältä. Et ole tullut ajatelleeksi mahdollisuutta, että sellaisia esiintyisi. Asuvatko he lähellä vai kaukana, on päässyt unohtumaan. Yrität mielessäsi muistella tuntemiasi sukulaisia. Mieleen häivähtää kuva ruskeatukkaisesta lihavahkosta naisesta, jonka mekossa on sinisiä kukkia. Kuva häviää. Maistelet mahdollisia nimiä…Anna-täti, Anneli, Anita, Olga-serkku, Himmu-vainaa…Ei, sehän on Salaman kirjasta. Otto-setä…Pärskähdät nauruun. Taitaa kuppi maistua.

 

Minkä ikäisiä nämä sukulaiset mahtavat olla? Osa heistä voi olla hyvinkin vanhoja, huonojalkaisia, monisairaita, jopa vainajia. Ajatus kuolleesta sukulaisesta tuntuu oudolta. Mihin sitä silmänsä panee. Puhutteleeko luontevasti, vai kömpelösti kolmannessa persoonassa, huutaa korvaan, että mitä sitä Asko-vainaalle kuuluu? 

 

 Mukana on varmasti lapsia, rasavillejä, huonosti kasvatettuja tai enkelikiharaisia mussukoita; jotkut sellaisia, jotka eivät ole vielä syntyneetkään, sikiöitä. Entäs jos semmoinen rupeaa menemään kesken, säikähdät. Tai rupeaa yöllä potkia jylkyttämään äitiään, niin ettei se saa unta ja aamulla oksentelee vähän kuin salaa. Pitäisikö äidille silloin tarjota happolääkettä närästykseen tai muurinlaastia mielitekoon.

 

Nykyajan lapsilla on sitä paitsi monenlaista perinnöllistä sairautta, verenvuototautia, vammaisuutta, halkioita ja muuta, niin että puhuminen lapsen tilasta voi olla epäkohteliasta ja äidille tuskallinen kokemus. Olisiko parempi lähestyä tällaista nuorta äitiä ikään kuin yksityisesti, muiden kuulematta ja antaa ymmärtää, että on huomannut toisen hankalan tilanteen, mutta apua on aina saatavissa. Suvusta tai tuttavapiiristä voi hyvinkin löytyä lahjakas perinnöllisyystieteeseen tai lasten epämuodostumiin erikoistunut lääkäri, joka omien kanaviensa kautta voi ohjata soveltuviin ja tarpeellisiin tutkimuksiin. Lääketiede on kehittynyt hämmästyttävän nopeasti viime vuosina. Aina on mahdollista saattaa asia pois päiväjärjestyksestä yksityisellä klinikalla, jota sitoo tiukka salassapito.

 

Perinnöllinen sairaus on salakavala, voi peittyvästi kulkeutua useiden sukupolvien yli aina sinuun saakka. Miten käy sinun omien lastesi kanssa, kun niitä joskus siunautuu. Onko tämä äiti ylipäänsä parisuhteessa elävä; entä jos tulokkaan isä kuuluukin johonkin outoon etniseen ryhmään, jonka rotuominaisuudet leimaavat viatonta vastasyntynyttä. Onko sanottua, ettei häntä sitten myöhemmin kiusata tarhassa ja koulussa poikkeavuutensa vuoksi; lapset ovat yllättävän julmia. Monen nuoren elämä on tällaisessa myllytyksessä tuhoutunut, johtanut alkoholismiin, huumeiden väärinkäyttöön ja itsemurhaan. Huono seura vie nopeasti mukanaan.

 

Entä nämä työikäiset sukulaiset sitten? Saattaahan siellä olla työttömyyttä, ajautumista velkajärjestelyyn ja muuta syrjäytymistä. Miten sitten suu pannaan, kun sukulaiset tulevat autolasteittain kaljapussit kilisten ja kovalla äänellä rementäen ja meuhkaten, räiskivät päissään koko yön, niin että naapurit häiriintyvät ja isännöitsijä on pakotettu uhkaamaan häädöllä.

Osaako niille laittaa ruokaa? Kuka tietää millaisia nirppanokkia, ovolaktovegaaneja, lautasen tökkijöitä, hienohelmoja ja keliaakikkoja sieltä lappaa. Allergisia ollaan nykyään kaikelle.

Tai jos pyytävät ison summan rahaa lainaksi tai nimen paperiin muodon vuoksi lupaavaan firmaan, jolla on hyvä liikeidea. Osaako sitä olla jämeränä, ja valehdella ettei rahaa nyt ole. Luulevat köyhäksi pian. Puhuvat selän takana, ettei sitä siitäkään olisi uskonut, vaikka kulkee niin hyvissä vaatteissa. On sillä rahaa piilossa. Kyllä se löydetään.

Lupaavasti alkaneeseen sukulaisvierailuun tulee särö.

 

Mistä sen muuten tietää, ovatko edes sukulaisia? Vähänkö näitä kulkee vesilasin pyytäjiä ja pitsiliinan kauppiaita? Paljon on yhdennäköisyyttä, nimenmuutos on helppo prosessi lääninhallituksessa ja adoptiokin yleistyy.

 

Niin herttaista kuin sukulaisten käynti kukkineen, lahjoineen ja yhteislauluineen iltanuotiolla tai joulukuusen ympärillä onkin, ehkä on viisaampaa asennoitua kohteliaan pidättyvästi koko juttuun. – Ainakin niin kauan, kunnes yksityiskohtaisempia tietoja saadaan, henkilöiden persoonallisuuden profiilit täsmentyvät ja tähän yllättävään elämänkäänteeseen oppii suhtautumaan ajan kanssa. Pitkässä juoksussa ikään kuin saa sisäistetyksi, että eriasteisia sisaruksia, serkkuja, tätejä, enoja, kälyjä, natoja ja lankoja on olemassa. Heillä on täysi oikeutus olemassaoloonsa.

 

Ellei sittenkin ole kyse väärinkäsityksestä? Ehkäpä he ovatkin menossa naapuriin tai toiseen kaupunkiin, jossa sattuu olemaan samanniminen katu, kauas täältä. Silloin huolesi ovat ainakin tällä erää ohi. Tietysti tämä voi olla toiveajattelua.

 

Entä, jos nuo kadulla kävelevät kaksi naista ja mies ovat kaukaisia suvun jäseniä, jotka ovat nyt odottelemassa sopivaa hetkeä tulla soittamaan ovikelloa? Jos et avaa, he alkavat koputella ja huudella postiluukusta, että kyllä me tiedämme sinun olevan kotona. Pudottelevat paperilappuja luukusta ja ehdottavat sopivampaa tapaamisaikaa. Sillä sukuloimaan me tullaan, se on päätetty… Sinä eristäydyt liikaa. ...Ajattele, jo oman etusi tähden, kirjeessä sanotaan. Kutsuvat talonmiehen ja murtavat oven…

 

Askeleita ei vielä kuulu käytävästä. Istuudut lattialle korva ulko-ovessa kiinni. Sinun on vain odotettava.