21102.jpg 

Kirjoittaja tarkastelemassa tulevaisuuttaan.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Vanha vuosi tavataan esittää köyryselkäisenä vanhuksena, joka antaa tilaa jokeltelevalle Uusi Vuosi-pienokaiselle. Metafora on toki jylhä ja sopii valtioneuvoksille, todellisille nimineuvoksille, kollegireistraattoreille ja teurastamon valantehneille kielenkääntäjille.

 

Privaatissa elämässä on vuosi vuodelta vaikeampaa peilistä löytää harmaanvalkoisen karvoituksen ja muun jäkälän seasta sitä pirtsakkaa pikkupoikaa, jolla oli suurennuslasi taskussa, utelias mieli kaikkeen kiellettyyn ja pirunkureja viaton mieli täynnä. Jonka lempilajeja olivat seinäkilinä kevätpälvillä, pajatsojen tyhjentäminen kellon vieterillä ja kinkkaaminen, vauhditon kolmiloikka yhdellä jalalla. Suupielet on painovoima vetänyt humma-asentoon, silmät ovat kuin kolme yötä vanhat puukonreiät ja hallava, kuottainen hiuspöheikkö tuo vallan muodinmukaisesti mieleen Kimi Räikkösen.

 

Ikääntymiseen liittyy myös muita vartalon plastiseen sommitteluun ja gastronomiaan liittyviä vajavuuksia, vikoja ja puutteita. Polvet käyvät pattisiksi, keho muistuttaa rusinaa tai pystyyn nostettua kaljasaavia, jotkut muuttuvat trimmatuista fileenpätkistä suoraan kuivapalvatuiksi loppujalosteiksi. Joku on kuin luusäkki, toinen läskivasara, kolmas sohvaperuna kaikilla mausteilla. Esteettisestä ja taiteellisesta vaikutelmasta ovat suomalaisen kerkeä kieli ja notkeat aivot kehitelleet mitä värikkäimpiä ilmaisuja. Suoraan kansan karttuisasta suusta virtailee sekä ylä-, keski- että alatyylisiä kuvauksia erilaisista muotovalioista havukoista, siepoista ja tirreistä, rupsakkeista ja verkonpainoista.

 

Monenlaista kolotusta, juilimista, ähkyä ja puhallustaudin oiretta mahtuu tulevan seniorikansalaisen arkeen. Niiden tautioppi, etymologia ja demografia ovat kuitenkin niin laajaperäisiä, että esittelemme ne tarkemmin seuraavassa laajassa, myös Kuntien Eläkevakuutukselle ja Ilmariselle toimitettavassa anomuksessamme.

 

Sisäinen kauneus ja ulkoinen varallisuus korvaavat monin verroin pienet pintaviat ainakin parisuhde-elämässä ja eroottisen hekuman rintamalla. Ranskalaisen keittiön sääntö "vähän mutta hyvää" pätee niin uusiosinkkujen kuin liitossa olevien vuorovaikutelmiin. Iän ja varmuuden mukanaan tuoma löysäpäisyys ja itsekritiikin puute auttavat asiaa. Paljon nähnyt mies eli vaimo on yleensä melko rento rupatellessaan, vähään tyytyväinen kohtelussa, tottunut odottamaan vaikka turhaan; silti sitkeä vonkaamaan.

 

Vanhemmiten seniorikansalainen voi muuttua arvaamattomaksi, rivopuheiseksi, aitomukseksi tai vihaiseksi. Hän voi sortua ryyppäämään, pelata kortilla talonsa ja tavaransa ja uhkailla muutolla Sundasaarille tai mikä vielä pahempaa, Espanjaan. Tällaisessa tilanteessa häntä pitää rauhoitella ja lepytellä, puhua taivaan ilosta tai paratiisin riemuista, jos sattuu olemaan muslimi. Yleensä ihminen tointuukin hassunpuuhistaan, vyöttää kupeensa ja lähtee töihin.

 

Onhan sitä ajateltava eläkekertymäänsä.