Eivät ajat juuri ole muuttuneet. Nuori Erno Paasilinna (1935-2000)   ruoski Oulun kulttuurielämää vuonna 1965.

48284.jpg 

Eeli Aalto kertoo Ernon viime vaiheista. Omistaan myös. Eelin 100 kuvaa Oulusta on kulttuuriteko vailla vertaa.

Eräästä kirjallisesta matineasta on säilynyt tällainen aikalaistodistus, jonka lähdettä en löytänyt. Teksti lienee vuodelta 2000.

"Kirjailijaksi ei synnytä. On synnyttävä sellaiseen sukuun, josta syntyy kirjailijoita", mukaeli jurnuilija kuuluisaa sloganiaan, mutta muistutti aina välillä sitten henkilökohtaisimmasta koulutuksestaan ambulanssissa, sissipartion johtajana ja päätoimittajana. Ensimmäistä teostaan, Valtion kirjallisuuspalkinnolla siunattua "Alamaisen kyyneleet" (1971) hän kommentoi väheksyen, että jos moinen kelpasi lukijoille, niin kyllä hän aina samanaveroisen pystyy kirjoittamaan myöhemminkin - niin kun ilmeisesti pystyikin, kerta toisensa jälkeen.

erno2.jpg Kun Paasilinna todisteli olevansa Linkolan keralla 'Mitä suojelupoliisi lukee' -listan kärjessä, saattoi valpas kuuntelija kuitenkin jo arvella, että hyvin toisenlaiset ja kovasti nuoremmat vasta-ajattelijat ovat ajamassa 65-vuotiaan ikivihaisen nuorukaisen ohitse. "Tehkää sama perässä! Siinä näkee yhteiskunnan pohjalle!" huutaa Paasilinna tämänpäivän kulttuurikriitikoille. Vasta-ajattelu kun Paasilinnan mittakaavassa edellyttää paitsi verbaalikon herkkyyttä myös mielen lujittavia kokemuksia suomalaisen yläluokan ajojahdista.