....Siinä minä nyt olin unohtuneena toisen maailmansodan aikaiseen juoksuhautaan vuosia ennen stalinistista menneisyyttäni, jonka olin pyrkinyt unohtamaan huolellisesti. Stalinistista menneisyyttäni?
Mitä, onko minulle sellainenkin kaikkien myriadien menneisyyksieni ohella. Meijerin talonmies, lämmittäjän apulainen, kemikaalien pullottaja, rantapoika, rantapallo...hups... dosentti, naisten mies, kuningattaren palvoja. Kaiken täytyy olla älykkään suunnittelijan suurta erehdystä, maailmanhengen optimistinen märkä uni. Minä uskon yrittämiseen, vonkaamiseen ja peliteoriaan, kokonaisten alkukujen jumalliseen harmoniaan mieluummin kuin Josif Vissarionovitsiin koskaan.

Humoristin elinkaari alkaa lähestyä samaa spiraalimaista rataa, jonka matemaattisena ilmiönä on kuvannut Rene La Fournaix klassikossaan "Rujo tuuli". Esimerkkeinään Idi Amin, Jonathan Swift, A.A.Milne ja suomalaisittain ilahduttavasti Veikko Huovinen hän kuvaa iloluonteisen humoristin evoluutiota vauvoja jemmailevaksi pekoniaddiktik