77964.jpg

 

Aina luolamiesajoista lähtien yhteisö on tarvinnut tuleen tuijottajia, leirin vartijoita, koiran kynnen leikkaajia, sonnanlevittäjiä ja agraarioloissa reservityövoimaa.

Sen on valtaväki kestänyt, kun on sitä tarvinnut, maattomia työmiehiä, tilattomia itsellisiä, tilanvuokraajia ja muuta aputyöväkeä. Vielä 1800-luvulla "loisväki" oli asiallinen sosiaalisen tilanteen kuvaus.

Näennäiset murrokset yhteiskunnassa, jossa demokratisoitumisen valepuvussa on ajettu kaikki kansalaiset kulutusorjuuteen, ovat johtaneet siihen, ettei ekologista sosiaalista lokeroa tälle sakille löydy. Se, mikä aiemmin ratkaistiin sodilla ja siirtolaisuudella, on tullut näkyväksi ja siten häiritseväksi.

Huoletta voi ennustaa, että alkoholinkulutus nousee kolminkertaiseksi vielä yhden miespolven aikana ja kovien huumeiden käyttö arkipäiväistyy -itse asiassa tulee esiin sekin. Kun suuret ikäluokat kaatuvat alta pois, työkuntoisia ei taida montakaan olla?

Hupaisaa on inttäminen kansalaispalkasta; sellainen on jo, tosin kovin pieni.