Satiiri on vaikea laji, koska kirjoittajan täytyy olla ihan oikeasti ilkeä ihminen säilyttääkseen särmänsä.
Mielestäni Erno Paasilinnan lausahdus "Tullakseen kirjailijaksi täytyy elää sellainen elämä, että tulee kirjailijaksi" on ymmärretty osittain väärin. Viimeisen lauseen pitäisi kuulua "tullakseen satiirikoksi".

Hyviä esimerkkejä ovat Gogol, Kafka, Orwell, Samjatin, Capek, Lem, monien yllätykseksi myös Freud; suomalaisista Lehtonen, Leino, Saarikoski, Linkola, Haavikko ja ymmärtääkseni Seppo Heikinheimo (Mätämunan muistelmat).
Paljon muitakin on, mutta periaate on sama. Muhoilevasta kansankuvaajasta, hilpeästä lyyrisestä lurittelijasta tai tosikosta intellektuellista tulee toki tarvittaessa pahasuinen irvistelijä, muttei satiirikkoa.

Valitettavasti kiltteys sekä ikääntymiseen ja yleiseen kuluneisuuteen liittyvä aivojen palautumaton pehmeneminen estävät laajemmat opinnot tällä saralla omalla kohdallani.