113817.jpg

 

Haavikko on maukasta missä muodossa tahansa; runona, draamana, muistelmana, proosana. Epäilemättä hän on suurin tällä erää elävä kirjailija Suomessa.

Haavikko on erittäin älyllinen sarkasti; lyö mennen tullen laudalta Erno Paasilinnan ja painii samssa sarjassa poliittisesti eri suunnasta tulevan Samuli Parosen kanssa.
(Hannu Mäkelän kirja Samuli on koskettava).

Epäilenpä, ettei pitkiin aikoihin kukaan muu uskalla kirjoittaa Haavikon elämänkertaa, kuin Haavikko itse. Kuten muistelijat yleensä, hän on hyvin valikoiva muistinsa kanssa. Rauta-ajasta oli Prosperossa vain viittaus, koska TV-väki suututti mestarin. Samoin liitto varhain kuolleen Marja-Liisa Vartion kanssa on jäänyt niukalle käsittelylle. Runoista sen haistaa paremmin. Marja-Liisan omat, kahteen kertaan editoidut päiväkirjat antavat Haavikosta idealisoivan, mutta järin tylyn kuvan.

Mitä mahtaa nykyajan tietoteollisuuden työläinen tai sosiaalipoliitikko ajatella seuraavasta profetiasta?

 "Uusi yhteiskuntaluokka on syntymässä, ja uudessa yhteiskunnassa on neljä luokkaa joissa yhdellä, rahalla, ei ole mitään yhteistä muiden kanssa, ja kaksi yhteiskuntaluokista, keskiluokka ja työläiset, kaksoset, toivovat että niillä ei olisi mitään yhteistä toistensa kanssa, mutta yhdessä ne toivovat vielä, että niillä ei olisi mitään tekemistä neljännen luokan kanssa, jonka nimi on esteiset."

-Murtuva keskiluokka 1992