127974.jpg

Vuosikymmen pitäisi vielä pukertaa. Jonkin vuoden päästä voisi kyllä jääda osa-aikaeläkkeelle, vaan mitä se semmoinen tointaa, että tulisi vaan tehtyä viikon työt lyhyemmässä ajassa puolella palkalla. Huijausta koko jutska. Samoin kyllä ne bonusprosentit kertymälle, kuka ne vie? Ahne verottaja ja vielä röyhtäilee hyvillään.

Kymmenen vuotta on toisaalta katoava hetki taaksepäin ajatellen. Tänä kesänä elin helmikuuta vielä toukokuussa, nyt lomalla alkaa aika jotenkin asettua kohdalleen. Loputon meno hihnalla aiheuttaa aikadesorientaatiota. Dementiksi ei ehdi tulla, kun on niin kiire, ettei muista mitään.

Olen siinä elämänvaiheessa, jossa neljäkymmentä vuotta sitten tapahtuneet asiat ovat mielessä yhtä hyvin kuin huominen päivä. Kuolleet tyttöystävät ovat nuoria ja nättejä, osan nimiä ei saa edes mieleen; kaikki alle viisikymppiset mammat ovat "hemaisevia typyköitä". Huomaan puhuvani samalla nuotilla ukkini kanssa.
"Ei sitä koskaan tiedä, missä puussa se piru istuu. Kyllä koera koeran tuntoo".

Raskasmielisyyden hetkellä lohduttavana tulee mieleen, että kaiken järjen mukaan tämä kaikki on jo melkein puolivälissä ja sitten pääsee pois. Ja ei niistä neitsyistä niin väliä siellä ole, huurioista siis. Kokeneet alan ammattilaiset välttää.

Reaalimaailmassa osaeläkeratkaisu on täysin mahdollinen. Olen näet laiskin tuntemani työhullu mies; naisia ei oteta lukuun, he kun voivat olla lokoisan näköisesti ja silti ropotella koko ajan.

Minulle ei tuota vaikeuksia maleksia suuria suunnitellen. Nyt olen saanut päähäni, että haluan lähteä käymään Vanuatulla, jolla asuvat maailman onnellisimmat ihmiset. -Se on vain niin tuskastuttavan työlästä, kuten idolini, Gontsarovin Oblomov on todennut.

128081.jpg