Tiedotusvälineiden mukaan kansanedustaja Rosa Meriläinen, jota aina olen digannut, aikoo heittää sikseen julkisen vallan, koska on ollut pettynyt itseensä.  Henkilö, joka luopuu vapaaehtoisesti eliitin näennäisistä eduista, on epäilemättä fiksu. Mutta onkohän  liian itsekriittinen?

Asiahan ei tänne kuulu, mutta naisväellä näyttää olevan eräänlaisena buumina *self-control*.

 Minua  huolestuttaa, josko epidemia leviää nipottaviin raittiisiin, pakko-oireileviin työhulluihin miehiinkin.

Paskainen, epäsiisti ja veltto, hyväsydäminen, mahakas,  impulsiivinen mies on nimittäin Suomen veturi sekä työssä, taloudessa että sodassa ollut vuosituhansia.

Jos malli muuttuu knallipääksi elämysriippuvaiseksi neitimäiseksi bi- tai metroseksuelliksi kontollifriikiksi, olemme pulassa. Tärväämme slaavilaisen perintömme, johon edellämainittujen mukamas paheiden lisäksi kuuluvat herkkyys, halu rauhaan luonnossa, innovatiivisuus, sutki elämänasenne, sisu ja omanarvontunto.

Tuleen tuijottamisen kyky -yhdellä lauseella ilmaisten.