Suurimmat tollot löytyvät niistä ns. hyvin koulutetuista. Köyhä ja rahvaasta siinnyt uusiorikas ymmärtää olla nöyrä, mihin ei pysty se, jonka esi-isät muka laskeutuivat puustakin kalustetuista huoneistaan perittyä svanskatalande mynttiä hännän alla.

 

Olen joskus ennenkin maininnut olevani laitoslapsi. Kahdeksaantoista ikävuoteen asti olin kirjoilla meijerissä, sitten ylioppilasasuntolassa ja kymmeniä vuosia mielisairaalan takapihalla.  Jopa ihan viime vuosina minulla oli viikkokämppä vanhainkodin omistamassa vuokratalossa, jossa kaikki (n-1) olivat tavalla tai toisella potilaitani.
Kunnioitettavan hyvin he kaikki sietivät ammattini ja muunkin toimintaani.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Preerian intiaanit olivat Jeesuksen kanssa samaa mieltä siitä, että jolla on korvat, se kuulkoon. Kerrotaan, että kenraali George A. Custer oli tehnyt intiaanien kanssa sopimuksen ja polttanut vakuudeksi rauhanpiippua. Hän kuitenkin rikkoi sopimuksen, ja siitä kimmastuneina intiaanit hyökkäsivät hänen joukkonsa kimppuun. Custer sai surmansa Little Big Hornin taistelussa 1876, jonka jälkeen Cheyenne-naiset kävivät "avaamassa" hänen korvansa työntämällä niihin reikä naskalilla, jotta hän alkaisi kuulla paremmin. Vaikutti nimittäin siltä, ettei hän ollut kuullut mitä intiaanien päälliköt olivat hänelle sanoneet. Cheyenneiden parissa pikkulapsille laitettiin reiät korvalehtiin, kun heidät otettiin yhteisön jäseniksi, jotta he oppisivat kuuntelemaan muita.

 

Suvaitsevaisuus kasvaa kokemuksen kautta. Olen itse kyllä ryhtynyt pohtimaan omnipotentin piittamattomuuden probleemaa, en vain itsessäni vaan myös niillä, joille yksilöt ovat lauma (huom. sanavalinta) yksilöitä, joiden kohtaloiden vinjeteillä ei ole enää vitunkaan väliä. Puhun nyt henkilökunnasta.

Jonkinlainen alkeellinen arvostus potilaita, klienttejä kohtaan on säilynyt. Kun se sammuu, on aika sulkea ovi.