Valvova viranomainen on ilahduttanut esikuntineen meitäkin. Tarjosimme punaisen maton, sitä vastaavan kohtelun ja lohivoileipiä.
Toistaiseksi ei kukaan ole ottanut avaimiani pois.

Psykiatripula on hirveä asia myös meänperällä. Avohoidon toimipisteet ovat suolakaivoksia käsittämättömän lausuntotehtailun tarpeen takia. Tuntuu kuin Kela olisi tullut hulluksi. Muutaman viikon saikkua varten vaaditaan erikoislääkärin B-lausunto. Niin rupista kuntoutuskurssia ei olekaan, jonne ei vaadittaisi SVB-lausuntoa terveyspoliittisesti korrektisti sanoen pitkäaikaiskuntoutujalle, jolle laaditut pumagat ja todistukset pursuavat mapista kuin painajaisunessa, satavat taivaalta kuin lentävät syksyn lehdet.

Sairaalat tarjoavat ikuisen päivystyvelvollisuuden, lakkamattoman ja jakamattoman painimisen juokaleiden ja narkkareiden, typerehtivien ylihoitajien ja ajeeraavien lähihoitajien kanssa sekä ähkimisen esteellisyyden suhteen. Hallinto-oikeus on alvariinsa nalkuttamassa rastista väärässä ruudussa ja lipevä HO:n esittelijä antamassa pykäläohjausta puhelimella.

Osaava henkilökuntaa ei enää saa. Järjissään olevat psykologit loppuivat, samoin hyvin tarpeelliset sosiaalityöntekijät jo vuosia sitten. Joka paikka tursuaa rikkiviisaita nursimistieteen maistereita, jotka *pitävät huolta toimenkuvastaan* eli epäperäisten projektien ja niihin liittyvien rahojen, PowerPoint-esitysten, matkalaskujen ja sukkatanssien hallinnoinnista.

Erityisen tuskaiseksi tekee se, että toiminnan ja resurssien tasolla olemme vajonneet reilusti alle 1970-luvun alun tason. Silloin emme puutteista mitään tienneet, nyt tiedämme.