<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Syksyn lapsilla kiire on -
päre pihdissä sammuu -
aatos lentävi, aivot takoo,
veri paksuna päähän sakoo,
ovella Sylvester uottaa.
-Eino Leino
Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tikahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa.
Ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tulisi ilmi, ei salattua, mikä ei paljastuisi ja tulisi tietoon. Tarkkaa siis, miten kuulet. Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän luulee itsellään olevan. Turhaa on lopulta kaikki pyrkimys ja itsetietoinen yrittäminen. Itsekieltäymys, askeesi ja tabujen saartaman elämänvietin hallinta ei lopulta onnistu. Taantuma varhaisempaan, jäsentymättömään ja pirstaleiseen itsetiedostukseen jää pysyväksi.
Elämän jälkien täydellinen hävittäminen ja tuskattomaan tyhjyyteen palaaminen tuntuvat elämän viheliäisyyteen verrattuna tavoiteltavana päämääränä.
Kenpä taitaisi heitellä verkkoja tuollaisten aatosten päälle?
Eikä se silti ole koko totuus. On ilo olla ja eleä. Kyllä se vitutus ohi menee.
| "Elä itke, puu vihanta, | |
| vesa lehti, vierettele, | |
| vyöhyt valkea, valita! | |
| Saat sinä olevan onnen, | |
| elon uuen armahamman; | |
| kohta itkenet ilosta, | |
| riemusta remahutellet." |
