Lääkäri tutkii potilastaan parhaassa tapauksessa vuosien ajan ja kymmenien tuhansien eurojen arvosta ja kirjaa havaintonsa Kelan nelisivuiselle SVB .kaavakkeelle.  <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vakuutusyhtiön lääkäri, joka ei ole potilasta koskaan nähnyt, antaa lausunnon. Tämän perusteella vakuutusyhtiön pääosin juristeista koostuva työryhmä myöntää tai epää etuuden. Päätös lähetetään potilaalle tiedoksi valitusosoituksineen.  Kaiken huippu on, ettei lausunnonantajalääkäri saa edes tietoa siitä, onko etuus myönnetty vai ei. Vedotaan tietosuojaan.

 

Mitään asiallista, potilaskohtaista palautetta ei saa myöskään potilas, joka kiikuttaa lääkärilleen tietokoneesta valmiille pohjalla printatun lapun, jossa epämääräisin sanankääntein todetaan sitä tai tätä.

 

Valitusinstanssin antama päätös on usein niin kimurantti, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneelta kuluu tovi, ennen kuin hän saa tolkkua, mitä halutaan kertoa.

 

Läpinäkyvyyden puute huutaa taivaisiin asti.

 

Nykyisin on käymässä niin, että jos joku jatkuvalla alkoholin käytöllä on pilannut aivonsa siten, ettei hän selviydy asianmukaisissa neuropsykologisissa testeissä, muisti pätkii, keskittymiskyky on kadonnut ja pään kuvantamistutkimuksissa todetaan vakavia rappeutumisilmiöitä, työkyvyttömyyttä ei voi todentaa ilman 3- 6 kuukauden raitista jaksoa tutkimusten aikana. Käytännössä käytäntö johtaa kohtuuttomuuksiin.

Alkoholin jatkuva käyttö on este eläkkeelle pääsyyn muuten työkyvyttömällä henkilöllä.  Alkoholismi pitäisi poistaa tautiluokituksesta ja yleensäkin addiktioiden sairausluonne kieltää. Samalla menevät pesuveden mukana anoreksia, bulimia, narkomania, pelihimo jne.


Aina on uskoontulon tai rakastumisen mahdollisuus. Molemmat epäilemättä riippuvuuksia, joskaan eivät aina työkyvyttömyyttä aiheuttavia.