<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olette elänyt melko tavanomaisen elämän jynkeine vastatuokioineen ja lyhyenliukkaine persmäkineen, tallustellut myötämaata kanta-astuen, välillä huulet huolekkaasti mytyssä, väliin taas avopäin lakitta takki auki reuhottaen. Kumipyörä savusi sateista asvalttia vasten, rietas naisennauru, saksofonin haikea luritus ja rytmikoneen jumputus savuisilla klubeilla heijastuivat elämän merkkeinä. Pihvi maistui, kurkusta lotkahteli milloin skumppia, milloin pilsua. Tipaton tammikuu tuli tavaksi.

 

Perhettä olette laittanut, minkä sattuma, kohtalo tai kiima on säätänyt ja päättänyt. Vastaan on tullut monenlaista suhdetta ihmiseen hyvässä ja pahassa. Romantillista ja haaveellista kohtaustoimintaa on ollut, jos vistottavaa huijausmeininkiäkin. Epärehellisiä velallisia on pyörinyt nurkissa, uhkapeliä ja omavelkaista takausta tuli harrastettua laman alla.  Lapsia on siunaantunut, poiskaranneita leipäsusia jos kohta pysyviäkin on ollut ja on.

 

Leirinuotiolla laulelitte riparilla virsiä, osakunnassa hävittömiä viisuja, työmaan saunailloissa Askon Kolmirivistä ja Lännen Lokaria. Taisipa loppuillan sekakuorosta irrota sekä Jääkärimarssi että Partisaanivalssi. Opintoja, urheilua, juoksun hinkkausta, punttia salilla ja ilman, tennispallon mäiskettä ja keilojen kolinaa, kössipallon räminää peltireunukseen. Pänttäystä ja kupintekoa kohtuullisesti ja kohtuuttomasti, aina sellaisen jakouran mukaan, minkä aika kulloinkin piirsi, rahat tai mielentila sallivat.

 

Työtä, päivystyksen tylsyyttä, oksettavan varhaisia yöherätyksiä, autolla ajaa köryyttämisen autuutta monella kelillä, alkuun epämääräisillä koslilla, sittemmin laadukkaammilla autoteollisuuden innovaatioilla. Työn roskaa, joutavaa mäihäämistä esikuntakekkuleiden ja kunnan äijien kanssa, jokunen yhteenkuuluvaisuuden hetki kohtalotovereiden kanssa puhallustauoilla. Naurua, itkua, kipua, tuskaa ja autuutta kullekin mittansa mukaan. Sitä te jakelitte työn puolesta ja siviilinä saitte oman osanne.

 

Olihan teistä tullut merkitsevä, varteenotettava ihmishenkilö tämän yhteiskunnan tukipylväistöön. Tarkalla korvalla kuuntelivat alaiset satunnaisia viisauden helmiä, joita kireiltä huuliltanne pirahteli; huumorin kukkanne olivat sapekkaan osuvia. Vannoitte aina itseironian nimiin ja olitte kuivan englantilaisen satiirin ystävä, Se oikeuttaa mihin tahansa törkeyteen pöljempien kustannuksella. Asiakaskuluttajat vetosivat harmaantuvaan kuontaloonne ja ammatilliseen maineeseen, joka ihan subjektiivisestikin arvioiden oli mittava, laadukas ja nousujohteinen. Peiliin katsoessa oli ihan nauraa hykerryttää; tämmöinen rakennus tästä tuli, mielen, tunteen ja järjen pyhäinen kustannustehokas temppeli…

 

Herätyskello soi tavan mukaan vähän viiden jälkeen. Muistutusta ette olisi itse asiassa tarvinnut, koska olitte heräillyt useaan otteeseen levottomista unistanne. Aamun lehteä huolimattomasti selatessa sävähtää virta läpi. Näette nimenne ison mustan ristin alla. Päivämäärä viittaa eiliseen: "Poistui Taivaan kotiin uskossa turvaten Vapahtajaansa". Mieleenne tulee heti Gregor Samsa, jonka kuoleman jälkeen hänen isänsä ja sisarensa kirjoittivat johtajilleen pyytäen vapaapäivää. Tämä tapahtui aamulla ja koska Prahassa 1900 – luvun alussa posti jaettiin kolmesti päivässä, johtaja sai tiedon asianmukaisesti. Nykyään palvelu on huonontunut, niin että oma kuolemakin pitää lukea lehdestä, kapinoitte. Tämä taitaa olla känkkäränkkäpäivä.  Polttohautausta ette halua, nahkanne palaa jo toukokuussa.

 

Mitä, mitä, mitä…!" karjahdatte tapanne mukaan, hypähdätte pystyyn ja suoni otsalla tykyttää kuin vimmassa. Minä kuollut? Eihän tässä ole mitään järkeä!  Vapisevin käsin soitatte lankaliittymästä kännykkäänne. "Tämä numero ei ole käytössä..." paasaa monotoninen miesääni. Menette kylpyhuoneeseen miltei juosten. Peilissä ei näy ketään. Oman huohotuksenne kuulette selvästi, samoin sydämen laukkaavan nopean rytmin. Sydän toimii, siis puheet ennenaikaisesta kuolemastanne ovat turhia. Menette toisen peilin eteen, Siellä näkyy punakka, kiihtyneen näköinen paksu herra, jolla on elohiiri vasemmassa silmässä. No niin. Kylpyhuoneen peilistä on varmaan palanut sulake.  

 

Toinnutte nopeasti järkytyksestä. 'Kun keinot loppuvat, konstit alkavat', on lempilauseenne. Tämä on kriisitilanne. Niissä olette omalla alueellanne. Kriisien hallinnassa maltti ja professionaalinen analyysi ovat ensisijaisia. Ei pidä hötkyillä, olette oppinut ruotsinkieliseltä sukulaismieheltä Vesteråsissa autotehtaalla.

 

Lankapuhelin soi. Vastaatte. Puhelimessa on poikanne, joka kysyy ärtyneenä:" Mitä pirua sinä isä taas olet mennyt tekemään! Ethän sinä ole mikään poppari ja vaalitkin on vasta ensi vuonna".

Myöntelette. Panette luuri alas.

 

Rigor mortis alkaa jäykistää. Saatte sen verran liikuttua, että haette eteisestä kaulahuivin Menette istumaan nojatuoliin ja sidotte sillä leuan kiinni. Tyhmää mennä P. Pietarin puheille läppä auki, kuin Karvisessa Oskukoiralla.

 

Eikä totta?