Nykyaikaisessa psykiatriassa ja myös psykoterapiassa klassisella psykoanalyyttisella teorialla on lähinnä kuriositeettiarvoa.

Suomessa oli aika, ei niin kovin kauan sitten -itse asiassa 1970 -luvulla - psykodynaaminen psykoterapia oli olevinaan se ainoa oikea ratkaisu kaikkeen; muu oli 'manipulaatiota' (T.B. Hägglund).

Kriisi-, perhe-, ryhmä- ja kognitiivisten hoitojen kehityksen myötä on alettu kiinnittää huomiota ajankohtaisiin traumatisoiviin tekijöihin häiriön synnyssä. Pitkillä hoidoilla on arvonsa ja hintansa.

Toisaalta lyhytkin interventio voi saada tilapäisesti tasapainosta horjahtaneen nousemaan jaloilleen.

Empatia, kuunteleminen, tukeminen ja selvittely eivät ole yltiöpsykologisointia; villit syvät tulkinnat ja sielun ammattitaidoton sormeilu on. Psykoterapia ei ole mystiikkaa eikä teologiaa, vaan ammatillista työtä, jonka  tarkoituksena on ihmisen auttaminen.