Nykyisen todellisen perustulon ongelma on sen pakollinen vastikkeettomuus. Perheenisä, tai yksinhuoltaja joka elää työmarkkinatuella ei uskalla ottaa vastaan mitään lyhytkestoista työtä, koska asumistuki, harkinnanvarainen toimeentulotuki ja muut loppuvat kuin seinään.

Työjakson jälkeen menee viikkoja tai kuukausia, ennenkuin kiireiset fattan ja kelan virkailijat saavat rahaliikenteen taas pelaamaan. Ja tämä koskee ihan kunnollisia, asiansa hoitavia ihmisiä,

Monta kertaa oppivainen ihminen ei mokomaan kurimukseen lähde. Jos meillä olisi olemassaolomme perusteella mahdollisuus saada tilille esimerkiksi 458 euroa ilman seremonioita, osa tyytyisi asiaan ja mitoittaisi elämänsä sen mukaan. Osa hommaisi itselleen lisätienestiä dosenttiluennoilla ja muilla luovilla ratkaisuilla.

Tunnen miehen, entisen yrittäjän, joka eli todistettavasti vuosia 100 eurolla kuukaudessa. Velkasaneerauksen ohella hän vapaaehtoisesti maksoi äitinsä osuutta takausvelasta, joka oli syntynyt korkokaupan aiheuttaman konkurssin kylkiäisenä.

Mitään laillista työtä hän ei voinut tehdä. Kaatoi salaa hirviä, kalasteli, poimi marjoja ja sieniä, keitti pontikkaa ja pärjäsi kohtuullisesti ilman leipäjonoa. Pohjoisessa sellainen on mahdollista.

Nyt kun saneeraus on loppunut, bisnes taas pyörii. Mutta elämäntapaintiaani hänestä on tullut. Onneksi hänen kyynisyytensä on vähentynyt iän myötä.