No Moro!
Olin tulossa Joensuusta Imatralle. Oli koko lauantai-illan satanut sakeasti lunta. Oritlammella moottoritien juuri alkaessa huomasin takaatulevan rekan lähestyvän ripeästi.
Rekan siirryttyä viereeni ohituskaistalle huomasin ihmeekseni, että rekkamies ajeli partaansa ajaessaan! Rekan kiilattua eteeni jouduin jarruttamaan voimakkaasti, jolloin voileivälläni olleet oliivit alkoivat pyöriä lattialle. Yrittäessäni tavoittaa edes yhtä niistä näppeihini, kännykkäni ei enää pysynyt korvan ja olkapään välissä, vaan putosi penkin alle.
En yleensä provosoidu liikenteessä, mutta rahtarin teko oli niin törkeä, että päätin osoittaa mielipiteeni siitä. Onneksi Joensuussa olimme kaverini kanssa vaihtaneet vuoden 1985 1.6-litraiseen Corollaani 2-litraisen moottorin, joten vetämästäni asuntovaunusta huolimatta pikku kauppakassini siirtyi ripeästi rekan rinnalle.
Laskin voileivän apukuskin penkille ja tavoitin katsekontaktin rekkamieheen. Nostaessani oikean käteni tervehdykseen, keskisormeni osui taustapeilissä roikkuneeseen Pirellin tyttökalenteriin, joka putosi etupenkkien väliin kaataen siinä olleen viinipullon. Vaikka pullossa oli vain tilkkanen jäljellä, riitti se kastelemaan pilalle ristikkolehden, jonka olin ostanut Kiteeltä, ja jonka olin saanut jo melkein täytettyä.
Sitten kännykkäni soi. Tavoittaakseni kännykkäni penkin alta, en pystynyt enää ohjaamaan autoa polvillani, vaan minun oli laskettava kahvimuki kädestäni ja tartuttava rattiin vasemmalla kädelläni.Yrittäessäni hapuilla puhelinta penkin alta, käteni osui johtonippuun, jolloin ajovalot sammuivat. Myös radio ja matka-TV vaikenivat.
Moottoritie oli valaistu, joten ajokaistat erottuivat melko selvästi sakeasta lumisateesta huolimatta. Kokeillessani äänimerkkiä, sähkölaitteet alkoivat jälleen toimia, ja ehdin juuri ja juuri nähdä SaiPa:n tekemän hienon voittomaalin (2-1) Pelicaaneja vastaan.
Pääsin rivakasti rekan ohi juuri sopivasti ennen Niskan poistumisramppia. Myöhemmin kotona asuntovaunussa olleet lapseni kertoivat, että rekkakuski oli jatkanut partansa ajamista vielä ohituksemme jälkeenkin. Seuraavana päivänä vaihtaessani autooni talvirenkaita ihmettelin edelleen rekkakuskin törkeää ajotapaa.
Nimimerkki "Kummastuttaa nuo saatanan rekkakuskit"
