Nykyisin on tapana moittia huonoa hoitoa ja antaa palautetta. Syynätään kverulanttien valittajien kanteluiden määrää, muttei huomata sitä, että valvovan viranomaisen toimenpiteiden, varoitusten ja muiden määrä koko ajan vähenee.

Kovia paikkoja lääkärille kohdata ovat neurologisten lasten vanhemmat, itsemurhan tehneen pienet lapset ja pöydälle jääneen rutiinitoimenpidepotilaan puolison juristit.

Psykiatri joutuu nykyään pyytämään anteeksi olemassaoloaan sekä päättäjien, yleisön että kollegionkin edessä.

Markkinatalouden viitoittaman työelämän evoluutioprosessiin kuuluu tarpeellisena myös meidän roskakuskien ammattikunta. Eihän hautausurakoitsijoillakaan ole huono omatunto:

Pannaanko mäntyä, tammiviilua vai umpipuuta, ykköset päälle vai paperipaita?