Väitetään skitsofrenian vähentyneen.

Oma käsitykseni skitsofrenian esiintyvyyden vähenemisestä on perin nihilistinen. Tapausten esiintulo klinikassa on vähentynyt ikäluokkien pientyessä. Taudinkuvat ovat muuttuneet sekamuotoisiksi. Tietoisuus stgmasta aiheuttaa haluttomuutta nähdä stigmaa eli vähentää sairauden aiheuttamaa leimautumista. Samalla tehdään karhunpalvelus yksittäiselle potilaalle.

Avoimesti psykoottisten nuorten elämään ei haluta eikä voida puuttua voimavarojen koko ajan niukentuessa. On lohdutonta, jos akuuttisti psykoottiselle nuorelle ei ole tarjolla muuta kuin aika mielenterveystoimistoon monen kuukauden kuluttua, pilleriresepti ja onnentoivotus. Tämä Jokelan kaveri ei taatusti olisi päässyt hoitoon. Ei ainakaan meille.

Sairaalaan ei pääse, terapiaa ei ole, lääkärit luikkivat privaattikeikkalaisiksi ja ne muutamat avohoidon ammattitaitoiset erikoissairaanhoitajat ja erityisosaajat nääntyvät taakkansa alle. Varsinkin pikkukunnissa hoitajat suoranaisesti tapetaan työllä, joka ei lopu. Joku vaihtuva, halvimmaksi kilpailutettu kallispalkkainen psykiatrikonsultti käy kääntymässä, perävalot häipyvät vitiin ja kaamoksessa rymisevät vain kaatuilevat hautakivet ja välkkyvät taivaalla kolkot vihertävät revontulet.

Kun sitten tutkitaan, skitsofrenia on vähentynyt. Syitä tähän ovat:

Kriteerien muuttuminen. Kun laitokset eli mielisairaalat muutettiin piilosairaaloiksi, kodinomaisiksi yhteisöiksi ja mielenterveysslummeiksi tilastot jalostuivat yhdellä kynänpyöräytyksellä enemmän kuin koko Suomen mielisairaanhoidon historian aikana.

Itsehoito. Huumeiden ja viinaksien käyttö maskeeraa kroonisia psykoottisia tiloja tehokkaasti.

Suoranainen varhaisen puuttumisen ja hoidon puute aiheuttavat syrjäytymistä, erakoitumista ja kärsimystä.
Hyvin tavallista on näennäiseen avohoitoon kroonistuminen, ennen kuin kontaktia mihinkään hoitavaan tahoon edes on syntynyt.

Kukaan ei tiedä, montako skitsofreenikkoa tälläkin hetkellä roikkuu netissä tarjotun vertaistuen varassa.

Tärkeä seikka on erilaisten terapiakoulukuntien hyväntahtoinen mutta tietoinen totuuden vääristely; voisi puhua jopa valehtelemisesta. Jos lähtökohtaisesti "psykoosia ei ole olemassa" ei ole psykoottisiakaan.