Pääsin lääketieteelliseen tiedekuntaan kolmipäiväisen valintakokeen ja kohtuullisen hyvän ylioppilastodistuksen perusteella (ka 9,2).

Kurssin koko oli pieni ja valmistuin paljon myöhemmin kuin ensimmäiset muun muassa koska olin töissä koko opiskeluaikani ja alkuun jopa ihan eri alalla, insinööritieteen puolella raksalla ja maanrakennustöissä.

Siihen aikaan -pian neljäkymmentä vuotta sitten - lääketiede oli karskin maskuliininen ala. Myönnän vaihtaneeni lääkikseen pelkästään rahan takia.

Sitä vaan ei sitten tullut. Me 1960-luvulla koulutukseen tulleet olemme petetty ikäluokka. Meistä piti tulla miljonäärejä.

Tulikin vain pikkuvirkamiehiä, nimineuvoksia ja kollogiasessoreita.
(väit.- kirja kenkälaatikossa sängyn alla)