Joka torvesta toitotetaan, ettei rahaa ole. Suomessa on rahaa enemmän kuin koskaan ennen sen historian aikana.
Kyse on siitä, onko poliitikoilla kykyä tai tahtoa kuunnella kansan liki yksimielistä halua vaikka maksaa lisää kunnollisista ja mutkattomista julkisista tai puolijulkisista palveluista. Jos julkinen palvelu privatisoidaan, paluuta ei yleensä ole.
En edelleenkään ymmärrä, miksei peruskunta, kuntainliitto, yhtymä, kunnallinen liikelaitos -mikä tahansa kopla voisi järjestää esimerkiksi terveyspalveluja yhtä hyvin kuin pörssiyhtiö.
Peijaksesta esiteltiin MedOnelle varsin tiukoilta vaikuttavat toimitusehdot, joihin sisältyi molenlaisia mittareita ja sakkomaksuja.
Onko peruskunta liian demokraattinen palvelujen tilaaja? Kuka tahansa eläkkeellä oleva veturikuski tai perukoulun rehtori voi sukoilematta puuttua substanssiosaajien töihin ilman alkeellisintakaan terveystalouskoulutusta, medisiinistä silmää, kokemusta saati tietoa tai edes käsitystä ammatti-ihmisten työoloista. Kun palvelu tulee ulkopuoliselta, joka vetää vielä voitot välistä, ei veturikuskimme voi muuta kuin ähkiä ja maksaa.
Samaan aikaan kun riekutaan autoverojen alennuksilla, jotka sinänsä ovat hyvä ja kannatettava asia, pihtaillaan terveydenhoidon kustannuksissa, vaikka terveyspalveluiden osuus kansantuotteessa painii OECD-maissa mutasarjassa.
Halpahintaisesta hoidosta ei kannata ylvästellä, koska vaikka köyhällä olisikin varaa halpaan sillä menolla henki on halpa, ja se taas on kallista.
