Pikkujouluhenkinen visailu sairaanhoitajille sisälsi kysymyksen 3:

"Osastonlääkäri saatiin ylipuhuttua ja pikkujoulujen juomana olisi
pirtubooli. Boolia varten saatiin 1000ml 99,9% spiritus fortusta.
Pyöristetään 100%.

a) Paljonko tarvitsisi hankkia alkoholitonta limsaa ja siideriä että
liuoksesta tulisi 7,5% ja paljonko valmista liuosta on?

b) Pikkujouluihin osallistuu yhteensä 19hlö. Paljonko edellisen
vastauksen mukaan kukin saa valmista liuosta?

c) Pikkujouluihin osallistuneista kaksi naista kertoi olevansa
raskaana eivätkä näin voineet liuosta nauttia. Muiden miesten vielä
saunoessa eräs vanhempi sairaanhoitaja kuitenkin nautti liuosta 800ml
enemmän kuin alunperin oli laskettu. Paljonko muille jäi juotavaa hlö
kohden?


d)  Pikkujouluja seuraavana iltana osastolla oli töissä kolme
pääkivusta kärsivää hoitajaa. Jokainen heistä otti osaston
lääkekaapista kaksi 600mg Buranaa illan aikana. Kuinka monta mg
vaikuttavaa ainetta iltavuoron hoitajat söivät osaston kaapista?"

Kiitos J.K!


 ***

1970-luvulla pakkokoulutettiin yksi kurssillinen vippareita -yleensä montakymmentä vuotta korpisairaalassa vt. mielisairaanhoitajan sijaisina toimineita kansakoulun käyneitä miehiä ja naisia (12+2).

Lääkelaskukysymykset eivät olisi tuottaneet  heille mitään ongelmia. Olihan monelle suorakulmaisen kolmion sivujenkin pituus tuttu, koska useimmat olivat rakentaneet kylälle omakotitalon omin käsin. Keltainen embonaatti, tarkemmin Largactil-mikstuura oli salainen ase johon luotettiin.

Kylpyhoidot, insuliinihoidot, sähköshokit ja muu kansanperinne elivät vielä vahvasti yöllisillä päivystäjän konsultaatiokahveilla. Uudempaan hoitokulttuuriin suhtauduttiin epäillen. Omahoitajajärjestelmää pidettiin hullutuksena, joka aikaa myöten menee ohi.  
"Älä koskaan käännä niille selkääsi" oli hyvä, edelleen pätevä neuvo suljetulla osastolla.

Koulutuksessa sitten kysyttiin ja vastauskin tuli kirjallisena:
"Psykoterapia on ihan vaaratonta ja voi tapahtua kelle tahansa".