Vietimme aikanaan kauan sitten kolmisen viikkoa niin sanotulla paratiisisaarella. Pieni vuorinen saari, jolla oli paljon pieniä ruskeanahkaisia ihmisia, kova metakka, pölyisiä museoita täynnä omituisenmuotoisa kivia ja baareja, joissa oli reiteviä tyttöjä, peltirumpujen pauketta, lämmintä rommia ja hikoilevia mustia lihavia miehiä.

Kieli oli kreolia tai raskaa, josta emme juuri saaneet tolkkua. Kivaa se oli, mutta armottoman tylsää. Vaihtoehdot olivat kalastaa, pulikoida kuumassa meressä tai juoda itsensä humalaan. Tai lukea.

Erinäisiin kommelluksiin liittyen mukana oli vain yksi kirja, Riksisarjaan kuuluva James Oliver Curwoodin "Henkipaton uskollisuus". Luimme sen ääneen toisillemme noin kolmetoista kertaa. Hyvä kirjallisuus pelasti sielumme.