Helsingin Sanomat on käynnistänyt kilpailun parhaiksi kirjojen aloituksiksi. Haanpään juttujen aloituksista on muistaakseni tehty väitöskirjakin. Alkulauseen mukana lukija astuu kirjan maailmaan, taikaympyrään. Kaivoin esiin yhden listaukseni vuosien takaa. Jatkakaa ketjua.
"Vuosia myöhemmin, seistessään teloitusryhmän edessä, eversti Aureliano Buendía muisti kaukaisen illan, jolloin hänen isänsä vei hänet tutustumaan jäähän."
(Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys)
”Tähän mennessä on tapahtunut: Alussa luotiin maailmankaikkeus. Tämä on herättänyt suurta vihastusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona.”
(Douglas Adams: Maailmanlopun ravintola)
"Kun olin pieni Pete-sedälläni oli solmio, johon oli maalattu piikkisika."
(Jerry Spinell: Tähtiyttö)
"Kärsimys teki minusta surullisen ja synkän."
(Yann Martel: Piin elämä)
"Kunhan tiedät, että tässä on käsi, niin myönnämme sinulle kaiken muun."
(Ludwig Wittgenstein: Varmuudesta)
"Vähän ennen kuolemaansa äidinisäni survaisi vanhainkodin uuden väritelevision rikki airolla.
Hän haavoitti yhtä ihmistä, säikäytti muut suunniltaan ja aiheutti tulipalon. Sitten hän lähti pakoon."
(Lars Sund: Puodinpitäjän poika)
"Morris-tanssi tunnetaan kaikissa multiversumin asutuissa maailmoissa."
(Terry Pratchett: Viikatemies)
***
Hesarin juttu päättyy:
Ja lopuksi terveisiä kirjailija Pekka Kejoselta: "Etsittäessä parasta kirjan aloitusta on vaikeata, ellei peräti mahdotonta sivuuttaa kirjaani 60-luvun kuvat joka alkaa: "Ruska on levittäytynyt maisemaan kuin sairaan paska".
