Jos ihminen olisi tarkoitettu lentämään, evoluution mukana meille olisi kasvanut siivet. Tarujen mukaan siipiveikkoja on vain taivaallisissa sotajoukoissa, ornitologien kiikareissa ja reaalielämässä lähiöravintolan jokaisessa pöydässä. Ovulaation haistaa feromonijärjestelmän välityksellä joka mies ja toimittaa pääjalkaiset matkaan oikeana aikana. 30 000 jalan kerhoon kuuluvat ovat usein kerosiiniaddikteja.

Jos ihminen olisi tarkoitettu tekemään työtä, hänestä olisi tullut ahkera puurtaja, joka resuaa ympäri maailmaa pää kolmantena jalkana. Tällaisista yksilöistä meitä valistavat hermeettiset lentolehtiset, joiden toimittajilla on pienet siivet eli diminutiivimuotoa käyttäen siivekkeet kantapäissään.

Lentäminen aiheuttaa jetlagia, aivojen kurttujen ja krypyliäisyyden vähenemistä eli laakeutumista, verenpaineen, hengityksen ja mielentilan matalapaineisuutta, tukoksia pohkeisiin ja keuhkovaltimoihin, ruhjelmia polviin, allergisuutta kuiville juustosämpylöille ja syliin kaatuvalle punaviinille.

Lentopelkoinen on realiteeteissa oleva moraalifilosofi. Lentäminen pitäisi tehdä luvanvaraiseksi. Matkusteleminen ympäriinsä saa aikaan päästöjä, joista emävaleet eli diplomatia ja kansainvälinen politikointi eivät ole vähäisimpiä. Innokkaimpia matkustajia ei turhaan nimtetä CO-miehiksi.

Jatkaakseni liikkumismuotojen arviointia: jos ihminen olisi tarkoitettu uimaan, meille olisi annettu eväät.