Vakuutuslääkärit ovat alkaneet naukua, että liian paljon lintsareita ja muita elman mannekiinina toimivia hampuuseja pääsee elääkkeelle psykiatrisista syistä. Tohtoreille sopii hyvin nykyinen kaiken masennuksen kieltävä linja. Jos ei ole pitsiliinaa kotona pianon päällä, ei ole ihminen.  Ei ole sellaista, mitä ei ole kokenut. On helppo työntää kuuden tuuman rautanaula toisen persiiseen itse tuskaa tuntematta.

Anti-depressio vs. bemarikansa. Joopati joo.

Depressio tulee lääkärille, kun ihmisiä kuolee taas kuin kärpäsiä oman käden kautta.

Kolminkertainen varmistus alkaa olla tavallista: tropit joilla on yhteisvaikutuksina taatusti hengityslama ja  sydämen rytmihäiriöt  + viina + polttomoottori käymään makkariin tai autotalliin. Armotonta menoa.

Tähän on tultu, kun selkänsä kolarissa telonut kipukroonikko, työkyvyttömäksi ruhjottu aivovamman jälkitilaa poteva tai keuhkosyöpään kuoleva ei pääse eläkkeelle muutoin kuin psykiatrin lausunnolla. Psykiatrisointi onneksi loppuu, kun me vanhat, äreät käntyt lopetamme lausuntojen kirjoittamisen.

Mitenkä olisi lausuntoselibaatti tai arviointi-impotenssi? Tänään kävi kahdeksan ihmistä ja jokaisesta väänsin SVB-lausunnon. Voi minua.

Pthyi, sanoisi Manne-Asseri.