Mielenterveyspalvelut ovat kroonisessa kriisissä. Tämän on havainnut myös Pekka Sauri Suomen Milenterveysseurasta.

Erot paikkakuntien välillä ovat tavattoman suuret ja usein täysin sattumanvaraisten tekijöiden sanelemia. Palvelujen osittainen kunnallistaminen on varmasti lisännyt eriarvoisuutta kansalaisten kesken.

Verinen psykiatripula ei näy sattuneen vakuutusyhtiöiden silmään. Sitkeästi vaaditaan kaikki lausunnot erikoislääkäritasoisina, vaikka tolkuissaan olevan psykiatrin bongaaminen syrjäkulmilla on kullanetsintään verrattavaa touhua.

Resurssointi on niin niukkaa, ettei ole kanttia myydä ostopalveluna tarpeellistakaan hoitoa pitäjän rajan väärälle puolelle. Privaattipalvelut ovat polarisoituneet suuriin keskuksiin. Hoitoa ei saa edes rahalla.