Työajan käyttöön voi suhtautua monella tavalla..

On yksi lysti, koska on töissä, koska kukaan muukaan ei niitä töitä tee. Olenkin siirtynyt vuosityöaikaan, jossa olen työmaalla silloin kun huvittaa. Ennalta laaditun suunnitelman mukaan tietysti. Se kai on sitä paljon puhuttua joustoa. Kiireaikoina voi tehdä pitempää päivää ja yleensä kesällä läsiä lomilla pitempään. Tietysti niin että arki nilkuttaen pyörii.

Potilaiden ja henkilökunnan on pakko tyytyä tähän, koska korvaavaa järjestelmää ei todella ole. Jos taas työnantaja ahdistelee liikaa, on vara nostaa kytkintä.

Sitä virttä vain ei passaa liian usein veisata. Ottavat vielä todesta. Muuan kollega arveli allekirjoittaneella olevan tavallista suuremman stressinsietokyvyn.

-Minkä stressin? vastasin. Kieltämiseen ja koijaamiseen perustuu siis vahvuus. Ja siihen, ettei todella välitä.

Muusta kuin potilaan parhaasta.( Ja sitten kun sanoo: Jos nyt aina siitäkään, on TILT GAME OVER lähellä).