Lihavuudesta puheenollen olen vuorenvarma siitä, että kyseessä on biologinen, peritty ominaisuus. Geneettinen koodi on alkanut pykiä siihen malliin, että anorektinen pyristely tutkainta vastaan on tarpeetonta ja turhaa.
Ihmisen evoluutio on nyt siinä vaiheessa, että vastoin yleistä luuloa maailma ei lopu tulivuorenpurkauksiin, jäätiköiden sulamiseen, ydintalveen, ilmastonmuutokseen tai saasteisiin vaan läskiin.
Koko elokehä nääntyy ihansti tirisevän, suolatun pekonivuoren alle. Somasti paukahtelevat prinssimakkarat, valuu hyytelöinen munakas, höyryävät kermaiset valkosipuliperunat Ja kyytipojaksi lutkutellaan tietysti votkaa tai kumotaan erinäinen määrä kuohuvia olutsarkkoja. Suklaavanukkaat, siirappinen kastike ja äkkimakeat kuohkeat kermaleivokset kruunavat kaiken.
Hassispöllyssä on mukava pötköllään litkiä makeaa minttuteetä ja taatelitahnaa, jos puolikuun usko kieltää oikeiden viinaksien ryystämisen.
Fundamenttiuskoiset lipittelevät kokista burgerin kanssa ja taas läski tirisee, kiitetään herraa ja jammaillaan gospelintahtiin. Ja päälle äkeä tujaus tequilaa, kun suntio ei huomaa. Sen on Guadalupen Neitsyt ansainnut!
Ah onnea!
