Kokeneen tulosaluejohtajan mukaan terveystieteiden tiedekunnat suoltavat nyt maistereita ja pidemmälle kouluttautuneita terveystieteilijöitä työttömiksi tai alimitoitettuihin rivihoitajien paikkoihin takaisin. Tämä ylilääkäri kertoo omassa talossaankin pelkästään yhdessä yksikössä olevan monta. Tämä kommentti sai OK:n mietteisiin.

Vanha työhönottajan sääntö on, ettei vakituisiin hommiin kannata ottaa ketään, jolla on ambitioita kouluttautua. Niistä on myöhemmin vain riesaa. Tämä on terveydenhuollon osalta unohtunut.

Aivan lähivuosilta muistuu mieleen joukoittain  hyviä hoitajia, psykologeja, fysioterapeutteja ja sosiaalityöntekijöitä, jotka koulutuksen jatkamisen jälkeen ovat kadonneet ammattikorkeakoulujen tai yliopistojen uumeniin.

Kentällä ja etulinjassa heitä näkee epäperäisissä, määräaikaisissa projekteissa koordinaattoreina ja kehittämispäälliköinä. Tuon väen tunnistaa Finnairin lentoemännille  tyypillisestä pukeutumisesta jakkupukuineen ja silkkihuveineen, ylipositiivisuudesta, tavattoman nopeasta, kiireisestä puhemaneerista ja PowerPoint-sulkeisten suosimisesta. Parhaat osavat puhua myös sisäänhengityksen aikana, kirjata keskustelun kannettavalle tietokoneelle kymmensormijärjestelmällä ja kertoa vitsin konsultista; siis sen 'mikä erottaa konsultin karhusta'. Projektit loppuvat yhtä äkkiä kuin ovat alkaneetkin, yleensä jälkiä jättämättä. Työyhteisö palaa entiseen tehokkaaseen rutiiniinsa, jossa asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat.

Tavallista on, että uusi projektimylly on jo pyörähtänyt liikkeelle, ennenkuin nivaska paksuja, kiiltävälle paperille painettuja värikkäitä loppuraportteja saapuu ja saa lyhyen plarauksen jälkeen loppusijoituspaikan työpaikan varastohuoneessa rikkinäisten huonekalujen, pesuun menevien mattojen ja kesää odottavien tuulettimien takana.

Epäilemättä paremman palkan maksaminen perustyöstä edesauttaisi saadun opin tuloa työpaikan hyödyksi. Koulutus on aina terveellistä, kuten kaikki hyvät ja kannatettavat asiat ovat kannatettavia ja hyviä. Salliihan se poissaolon työpaikalta miltei hyvällä omallatunnolla ja täydellä palkalla, tutustuttaa uusiin kiinnostaviin ihmisiin ja voipa  joskus seminaari tuoksahtaa hengityksessäkin monotansseista puhumattakaan.

Perustehtävän prosessien pohdiskelu oman väen kesken on vähintään yhtä tärkeää ja usein siihen käytetty aika vie asiaa, työn tehostumista ja sujuvuutta eteenpäin enemmän kuin pistekoulutus.