Tiedonkulku ja johtajuus ovat ihastuttavan kummallisia asioita. Kaikissa työyhteisöselvittelyissä (kuntokello, työilmapiiripuntari, v-käyrä, äreysvaaka) on painauma, kuoppa tai pylväs näiden kahden kohdalla.

Tietoa kulkee liian vähän tai liikaa, ei koskaan sopivasti; Wiion lait näyttävät voimansa. Johtaja on liian lepsu tai direktiivinen; lähelläoleva on iholletuleva ja etäinen on kukkulalleen eristetty; puhelias on lörppö ja vaitonainen on mörkö; jos johtaja kannustaa hän lipoo alaisiaan ja jos hän sanoo jämerästi, hän on öykkäävä natsi.

Asia vaatii lisätutkimusta. Kyseessä lienee samantapainen luonnonlaki kuin Hitlerkortti nettikeskustelussa.  Hitlerkortti on uuskieltä, ja tarkoittaa keskustelussa esiin vedettyä viittausta vastapuolen henkilön tai hänen edustamansa ajatusmaailman yhteydestä Adolf Hitleriin.

Hitlerkortin voi vetää esiin missä tahansa keskustelussa mistä tahansa aiheesta kenen kanssa tahansa. Internetissä käydyissä keskusteluissa näin myös yleensä tehdään. Joidenkin teorioiden mukaan jokainen riittävän pitkään jatkuva keskustelu päätyy väistämättä hitlerkortin vilautteluun. Tämän jälkeen kaikki asiallinen keskustelu on mahdotonta.

Johtamisoppeja on enemmän kuin meren rannalla hiekanjyviä. Tulos-, laatu-, syvä, prosessi-, muutosjohtaminen, management by perkele ja mengele, tulospalkkio., keppi-, väri-, aroma- ja intialainen päänhierontajohtaminen ovat saaneet rinnalleen poliitikkojen harrastaman kappas vaan- johtamisen.Siinä lyödään otsaan kämmenen volaaripuolella, kun selviää, että jostain on kulkeutunut tilille rahaa, jonka joku tuntematon hyväntekijä on sinne toimittanut tilaamatta ja pyytämättä. 

Terveydenhuoltoon on rantautunut erityinen naaras- eli kiimajohtaminen. Lajin vaatimattoman höyhenpeitteen omaavat hoitotietelijänaaraat esittelevät soidinmenoissa valefallisia vallan symbolejaan, PowerPoint-esityksen kaukosäätimiä ja luikauttelevat exelmuotoisia statistis-sadistisia kutsuhuutojaan lajin pöyhkeille kukoille, jotka luentosalin hämärässä pelailevat matopeliä tuliterillä kommunikaattoreillaan tai muistiinpanojen sijasta laskeskelevat kynän ja paperin avulla, paljonko tulevat tienaamaan siirryttyään sietämättömältä kuntasektorilta äverien keikkafirmojen leipiin.

Vanhan sanonnan mukaan henkilö etenee organisaatiossa niin pitkälle, että tavoittaa oman pätemättömyytensä rajan. Uuden johtamisopin oveluus on siinä, että johtoon astuvat henkilöt, jotka ovat tehtäväänsä jo alusta pitäen kykenemättömiä ja ammattitaidottomia. Näin suomalaiselle kansanluonteelle ominainen ikävä taipumus kateuteen leikkautuu pois. Asiakaskuluttajat tuntevat sen aikanaan nahoissaan, mutta perustehtävä onkin säästää ja luoda virtaviivainen, sujuva organisaatio. Se toimii kaikista parhaiten ja tehokkaimmin ilman häiriötekijöitä eli potilaita.

Tällä epätasaisella taistelu- ja soidinareenalla luentosalin höyryävässä hallinnon noidankattilassa on erityinen nimikin:

Tilaaja -tuottajamalliseminaari.