1327071.jpg

 

Kun kissa oksentaa matolle, ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Jos kissa merkkaa vieraan nahkarepun, on isäntä ollut huolimaton, kun ei ole pannut vieraan reppua komeroon. Kun kaksi kissaa tekee tätä, se on elämää. Kissanpäiviä kissaperheessä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Äkkiä siihen tottuu, että kengät  täytyy säilyttää hattuhyllyllä, ellei halua aamun pikku yllätystä, pyyhkeet pitää naulassa ja sukat kattokruunussa. Silti on sohva riekaleina, kasvit syöty tai maattu piloille, höyhennetty varpunen joskus vuoteessa. Minkäänlainen tunnettu käyttäytymisterapia ei näihin vähäisiin harmeihin tehoa. Feromonit ovat ylimainostettuja.

 

Pitää elää sellainen elämä, että kissatkin voivat elää. Orkideat eivät maistu kissoille. Olo on nerowolfemainen, kun puuhailee niiden parissa kosteassa kuumuudessa särpien purkkiolutta. Sohvan reiän voi peittää shaalilla, nojatuolin fleecehuovalla. Jostain syystä villa, fleece ja plyyshi eivät viehätä kynsikästä.

 

Aamuisin komento on kuin armeijassa. Viideltä aamulla –oli pyhä eli arki –on noustava komentomouruun tarjoilemaan evästä herrasväelle

 

Kesällä, mökillä, ne siirtyvät ulkoruokintaan. Jos linnunlaulua on joskus tontilla vähän kuulunut, ei kuulu kauaa. Aamulla on takan edustalla suorassa rivistössä uhrilahja alfanaaraalle ja -koiraalle, puoli tiuta vainajoituneita metsähiiriä ja myyränpoikasia.

 

Loppukesästä, kun sinne massiivisten pikkuaivojen täyttämän aivosäilön etuosan kuorelle on taas valjennut, etteivät alfat ole nälkäisiä, jää vain peräsuoli tai siipipankko. Ne etääntyvät, elävät omaa salaperäistä, vaarojen, väijymisen ja kuoleman täyttämää hiljaista yöelämäänsä ja saattavat viipyä ressuillaan monta päivää. Lähtö pitää tehdä aina pokerina, yllättäen. Jos ryhdyt pakkaamaan, on kissoja nolla monta aikaa.

 

Pedon kaverina on puolensa valinnut.