Kaaosjohtamisen termein asiat näyttävät olevan kohdallaan. Ovatko mielenterveyden hoidon asiat avohoidossa mallillaan, sopii epäillä.

Aimpi heittoni siitä, että avohoidossa voidaan aika hyvin, perustuu johonkin jo vanhaan tutkimukseen. Referenssiä en saa päähäni, kun on nuppi hautunut paistikkaaksi koko päivän polipätsissä lausuntojen ja muun tauhkan kanssa askarrellessa.

Havaintoja, jotka moni voinee jakaa kanssani tai sen dementoida ovat:

-Huono-osaisuus kulkee edelleen suvussa ja verkostoituu.

-Mielenterveysongelmaiset, päihde- ja knarkkikroonikot, teiniraskaudet, huostaanotot, huumekauppa, lääkekauppa, tapot, murhat ja vankeustuomiot näyttävät muodostavan jonkilaisen fraktaalimaisen kuvion, jossa kaikki tuntevat toisensa, ovat sukua, isiä, äitejä, exiä tai serkuksia, napalankoja tai -kälyjä.

Yleensä tätä lojaliteettien verkkoa ei paljasteta lääkärille/ viranomaiselle/ poliisille/ sosiaalitädille tai kelan tädille, joita omalta osaltaan sitoo vaitolon omerta.

-Näin systeemiä väärinkäyttävät ovat aina askeleen edellä hankkiessaan puuhakkaasti etuuksia, joihin eivät ole oikeutettuja.

-Tilanne saa virkakunnan varpailleen ja paranoia synnyttää lisää paranoiaa, mikä kopsahtaa sitten viattoman sairaan otsaan.

-Tämä saa kohtelua, jota ei ansaitse, halua tai pyydä tai toisaalta välinpitämättömyyttä, kyynistä huomiotta jättämistä, joka vahingoittaa ja ennen pitkää rapauttaa hoitojärjestelmiä, tappaa potilaita ja uuvuttaa, ahdistaa tai kelouttaa pystyyn ne, jotka ovat tätä hoivaa, huolenpitoa ja kontrollia palkkansa edestä järjestämässä.

-Lisääntyvässä määrin viranomaisverkon suurin silmäkoko on työvoimahallinnon aktivointisuunnitelma, joka ottaa kopin kehitysvammaisista, umpipsykoottisista ja muuten vaan junasta jääneistä, pyörittelee aikansa ja oksentaa sitten psykiatrisen hoitojärjestelmän kitaan.

-Paradoksaalista on, että nämä järjestelmän rahanreiät, tutkimuksen ja kuntoutusyritysten veteraanit nielevät sen resurssin, jota ilman paremmin motivoituneet ja potentiaaliset hoidettavat jäävät.

-Kun sitten hoidon syrjään päästän kiinni, tila on yleensä kroonistunut ja monen hylkäämiskokemuksen rampauttamana hoitoresistentti.

-Keloutuneet, honkautuneet ja kyynistyneet hoitavat ihmiset näkevät tämän merkkinä työnsä täydellisestä mielettömyydestä ja alkavat kohdella potilaitaan kuin älytöntä karjaa, jota se sitten onkin.

-Rahaa säästyy ja kaikki -uhreja lukuunottamatta -ovat tyytyväisiä ja lähtevät hoitamaan omia karjanhoitofirmojaan ja jalostamaan niiden rahastusautomaatiota.