...ei nämä koskaan henkilökohtaisia asioita ole, Aine siinä puhuu.

Moni väärinkäyttäjä jopa kiittää jälkikäteen narauttamisesta jos ja kun kuiville pääsee. Heitä on yllättävän paljon.

Kyseessä on vähän samanlainen näköharha kuin vakijuopot notkumassa alkon kulmilla. Kukaan ei näe niitä raitistuneita ja kohtuuteen päässeitä. Toki ei kuolleitakaan.

Moni narkkari päästyään vaikkapa apteekkisopimuksen tai korvaushoidon piiriin kuvaa, miten raskasta elämä on, kun pitää amulla ensimmäiseksi ajatella mistä saa ja illalla viimeiseksi on sama angsti päällä. Töihin lähtöä se muistuttaa.

Samalla moralisoivalla logiikalla, mitä ainakin minä harrastan, työuupumus on itseaiheutettu tila kuten raskaus, huumori tai nauru.

Mistä tämä ajatus nyt tähän tupsahti? Miten niin minua on huijattu?

Siitä, kun katsoin kovin oudolla tavalla keskustelevan ohjelman, jossa  Ruotsin kuuluisin suomalainen Mark Levengood tekee oudosti keskustelevan  haastattelun Jouko Turkasta, 66.

Mies, tässä tapuksessa siis Turkka, velmuili, virnuili, oli kalju ja kiilusilmäinen kuin aina, mutta jokin oli muuttunut,  hapertunut, menettänyt semioottisen merkityksensä näin kielillä puhuen.

Turkka oli sitä mieltä, että viisikymppinen nainen on posliini ja vasta seitsemänkymmentä vuotta  antaa sopivaa kypsyyttä.

Oli Jokkerilla muitakin ajatuksia: paranoia ei ole sitä, että säikkyy muita vaan että alkaa vainota niitä. Hän kertoi myös, että silloin kun heitä oli yhtä aikaa kolme neroa  eli hän, Holmberg  ja Långbacka joka proggiksen jälkeen nämä kaksi muuta menivät mielisairaalaan nukkumaan, hän ei.

Vähän surullinen olo tuli. Kun katsoisi aikanaan elänyttä luovan puun pään korkeudelta katkennutta onttoa kantoa, jota nyt vain toukat nakertelevat ja tuuli hujeltaa.*

Ja aine ei taatusti puhunut. Se oli Turkka kun puhui.

 

_______________________________________________________________________

*  On muistettava että toukka on toimelias otus, monessa mukana, maailman valloittaja ja ennen kaikkea elävä, lihaisa ja huolimatta näennaisen arvottomasta tehtävästään yksi niitä pienimpiä, joita on syytä varjella, suosia ja edistää.