Kuusikymppisenä alkaa olla muutamia myrkkyjä, joita on syytä välttää.

Ensimmäinen on valvominen, syystä mistä tahansa. Toinen on kovin raskas lounas; se alkaa väsyttää iltapäivästä. Kolmas ja vaikein on nieleksiä sitä, että maailma toisaalta muuttuu ja toisaalta kukaan ei opi mitään koskaan virheistään, vaan pyörä ja hirsipuu, juustohöylä ja giljotiini keksitään uudelleen aina yhtä suurella melskeellä.

Olen alkanut toivoa, että yhteiskuntaa johtaisivat muinaisen Kiinan tavoin eunukit. Pahin pelkoni on, että toiveeni on toteutunut.