Kokemukseni on syksyltä 2007.

Tuolloin työmaalta lomautettiin kaikki neljäksi viikoksi allekirjoittanutta lukuunottamatta, jonka kaupunginhallitus erikseen määräsi työhön, vaikka esimerkiksi johtava lääkäri oli pätkän lomautettuna.

En viitsinyt ryhtyä vempuloimaan asiassa, tekeytynyt sairaaksi tai pyytänyt palkatonta virkavapautta tai muutenkaan änestänyt jaloillani.

Joka viikolla oli pari lomautusten ulkopuolella ollutta hoitajaa tai muuta henkilökunnan jäsentä kavereina. Lähinnä pidettiin pirttiä lämpimänä, vastattiin puhelimeen ja hoidettiin kiireellisin päivystystarve ja osa reseptuurista. Ajanvarausaikoja ei tietenkään annettu. Ovi oli säpissä.

Muutaman valittajan ohjasimme kaupunginjohtajan kansliaan, kun sellainen ohje oli saatu. KJ hoiteli kuuleman mukaan nämä aivan mallikkaasti.

Ihme kyllä kanteluita ei tullut meidän osallemme, vaikkakin suurella todennäköisyydellä yksi suisidi ja yksi tapon yritys olisi yhditettävissä lomautuksiin.

Sairaanhoitopiirin käyttö räjähti korkeaksi koko syksyn aikana. Huolimatta siitä, että lomautusviikkoja oli ripoteltu pitkin syksyä, koko toiminta miltei halvaantui puoleksi vuodeksi. Huima kokemus; henkiin jäätiin. Johtopäätös on, etten vastaavaan enää koskaan ryhdy. Pitäkööt tunkkinsa.

Jotain tuontapaista rajoitettua kiirevastaanottoa suosittelen: kaikki muu kannattaa panna jäihin.

Kuopiossa lomautusten pitkä toteutusaikataulu aiheuttaa sen, että palvelut nilkuttavat kahdeksan kuukautta vuodesta. Luottamuksen palautuminen tulee viemään aikaa pari vuotta.