Alueen maaseudun surkea ulkonäkö johtuu perinteistä. Notkolleen menneitä kattoja ja vinoja seiniä ei kukaan korjaa. Talojen puuttuvat kulmakivet, jotka petkuttava rakentaja jätti aikanaan laittamatta saavat talot vajoamaan mutaan. Oviaukko on käynyt niin matalaksi, ettei pitkä mies ilman nöyrää kumarrusta mahdu vatimattomiin ja pieniin huoneisiin. Uteliasta veronkantajaa yritettiin pettää tekemällä rakennuksista mahdollisimman köyhän näköisiä. Tämän voi havaita onnistuneen hyvin. Uusi aika ei ole tullut tänne vielä.

 

Pääsiäisaamuna pidettiin lyhyt messu tai jokin sen tapainen, johon kaupungin silmäätekevät osallistuivat. Kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja istuivat nyt kankeina ja tönkköinä tärkätyt kaulukset ruskeaa niskaa hiertäen. Joku harvoista naisista pidätteli hihitystä. Laventeli tuoksahteli, oli hyvin hiljaista ja vain kärpästen unelias surina ilmaisi tuon mustiin sonnustautuneen joukon olevan elävien kirjoissa. Yksikään lapsi ei kirkunut, koska niille oli annettu hvatia.

 

Herra K. seuralaisineen katseli äänettömänä, miten noin kuusikymmentä vuotta täyttänyt turpea, pitkä ja valkeaviiksinen koreaan kansallispukuun sonnustautunut mies, herra Gnoba astahti ketterästi etualalle ja piti pitkän jyrisevän puheen kansakunnan loistavasta ja urheasta historiasta. Enimmät kiitoksen sanat hän osoitti esi-isien hengille, jotka suojelivat kaupunkia. Esi-isien kutistetut päät riippuivat savustettuina ja ilmeikkäästi, hivenen huvittuneesti virnistellen kurkihirressä. Ne siunasivat maailmassa vielä olevia lapsiaan ja odottivat heitä seurakseen kurkihirteen suoninarulla riippuen. Siellä oli hyvä olla, luinen kallo poistettuna ja kasvojen jokainen piirre kuumalla hiekalla taltioítuna. Palvattuna sieluna.

Osan puheesta Gulei Gnoba omisti herra Sebaotille eli Jumalalle, josta hän puhui tuttavalliseen tapaan kuin hyvästä kaverista ainakin. Sebaotin viimeaikaiset toilaukset eivät olleet mistään kotoisin ja tässä häntä kehoitettiin tarkkaavaisuuteen. Seudun uskonto oli sekoitus animismia, uskoa esi-isiin ja möhömahaisten porsaanpunaisten lähetyssaarnaajien pakkosyöttämää seitsemännen päivän adventismia. Jostakin syystä valkoisia nimitettiin kiertoilmaisulla pitkiksi porsaiksi.

Lopuksi Gulei Gnoba kilisti puukupissa olevalla kavaliemellä juhlavieraalle. Tällöin herra K. nousi ja kumarsi kevyesti. Lopuksi laulettiin yhdessä jotain, joka muistutti kovasti mukaelmaa Beatlesien musiikista. Herra K. ei saanut mieleensä kappaleen nimeä.

Dream of your first kiss, and then,
I feel upon my lips again,
A taste of honey... tasting much sweeter than wine.

I will return, yes I will return,
I'll come back for the honey and you.

Laulun päätyttyä yleisö puhkesi äänekkääseen ulvontaan, joka muistutti muinaista arabien sotahuutoa, mutta jonka merkitys täällä oli kunnioituksen osoitus, eräänlaiset aplodit, kuten herra K. myöhemmin muisteli kertoessaan vierailustaan terapeutilleen, joka oli punakka, hengästynyt ja pullottavasilmäinen nainen. Kohdassa, jossa herra K. alkoi kuvailla juhlaa kokonaisena paistetun porsaan, palmuviinin, palmunlehdissä kypsennettyjen kalojen, äyriäisten ja etanoiden sekä rapeiksi paahdettujen maissintähkien kera, terapeutti katsoi kattoon ja sanoi:

 Hm. Mihin sinä tuollaisia kokemuksia oikein tarvitset?

Mikä oli kysymyksen tarkoitus? Tätä yksityiskohtaa herra K. mietti vielä kolmekymmentä vuotta myöhemmin lepäillessään aurinkotuolilla Caprin huvilansa rantaterassilla siemaillen ginitonicia, koskapa tunsi jonkinlaista nipistelyä vatsanpohjassaan ja löysälläkin suoli oli. Gini kuivattaa näissä tapauksissa.

Vain puolen kilometrin päässä oli jyrkänne, jolta kostonhimoiset ja pahansuovat historiankirjoittajat väittävät keisari Tiberius Caudius Neron syösseen kuolemaan poliittisia vastustajiaan ja muita, yleensä entisiä poikarakastajiaan, joiden kuvitteli suunnittelevan hänen myrkyttämistään. Eikä hän pahasti erehtynytkään sitten lopuksi. Tiberius kuoli vanhuuteen 78-vuotiaana, mikä siihen aikaan oli suorastaan hirviömäisen korkea ikä väestön odotettavissa olevan kuolinajan ollessa reilusti alla neljäkymmentä vuotta noina aikoina.

Hänen seuraajansa Galigula eli Pikkusaapas piti hänelle komeat hautajaiset, vaikka kiittämätön rahvas oli vaatinut kalmon heittämistä Tiberiin, Todellisuudessa Tiberius oli mainettaan parempi hallitsija, taitava hallintomies ja sotapäällikkö, hyvä ihminen ja suuri humanisti ja ennen kaikkea tarkka talousmies. Galigula sensijaan sai tuhlattua Tiberiuksen keräämät kolme miljardia sesteriusta jo kauan ennen kuin oli ollut vuottakaan keisarina.

Kun aterialla oli päästy kavaan Gulei Gnoba alkoi kertoa sointuvalla tenorillaan::

Long taem ia we ol man soldia blong Amerika oli kam, mi no bon yet..

 

Herra K. kysyi, mitä hänen isäntänsä tiesi Jon Drumista ja cargokultista. Termi viittaa tyynellämerellä viime vuosisadalla tapahtuneeseen kiintoisaan kulttuurien kohtaamiseen. Valkoisten, lähinnä yhdysvaltalaisten sotilaiden laajentaessa tukikohtaverkostoaan eristyneemmille saarille pääsivät paikalliset alkuasukkaatkin osalliseksi saarille pudotetusta lentorahdista.

Sotien loputtua tukikohdat purettiin, ja lentorahti loppui. Paikalliset asukkaat eivät kuitenkaan luovuttaneet näin helpolla. Koska he olivat jo aikansa seuranneet valkoisten miesten rituaaleja, he alkoivat jäljitellä niitä. Lentokoneita ja muuta ilmailukalustoa rakennettiin heinäpaaleista, pykättiin radioita kookospähkinöistä ja neulottiin univormuja. Muuta asustusta jäljiteltiin niin hyvin kuin mihin paikallisilla materiaaleilla pystyttiin.

Myös rituaaleja jäljiteltiin mahdollisimman tarkasti: Kiitoradan vieressä heilutettiin lippuja, puhuttiin kookospähkinäradioihin ja marssittiin. Pidettiin juhlallisia puheita isänmaasta ja amerikkalaisesta unelmasta. Miten jokainen rehellinen mies ja nainen on oman onnensa seppä.

Ajatuksena oli että toistamalla samat rituaalit joita valkoiset suorittivat, päästään samaan lopputulokseen. Ilmarahtia ei kuitenkaan tullut. Sen sijaan Jon Drumilta, suurelta valkoiselta päälliköltä jäi monta jälkeläista ja suurin osa saarelaisista oli hänelle sukua. Gulei Gnoba arveli olevansa Jon Drumin poika. Hänen äitinsä jäämistöstä oli löytynyt aurinkolasit, pino purukumipakkausista kerättyjä kuvia pinup-tytöistä ja resuiseksi luettu James Oliver Curwoodin kirja Henkipaton uskollisuus.

Öisin suuri osa ihmisistä kerääntyi viidakkoon hakatun lentokentän laidalle odottamaan Jon Drumin toista tulemista.

Herra K. hätkähti aurinkotuolissaan hereille.

 

Siihen hän siis tarvitsi tällaisia muistoja!