Larppausversio:

Suuren sankarini Lauri Kentän maailmankuva oli 1950-luvulla aika mustavalkoinen, samoin kapteeni Miken; tämä johtui graafis-typologista realiteeteista. Sodanjälkeisen ajan hauraalle ligniinipaperille piirtyi vain karkea kontrasti.

Mustanaamio eli Fantom toimi etnisesti pluralistisessa  todellisuudessa, joskin Viidakko oli täynnä narratiivisia  perinteeseen nojautuvia käsityksiä, tarinoita ja lauselmia tosiolevasta ja sen olioista. 

Aiemman maailmanjärjestyksen sekularistisen, traagisesti solipsitisen  fundametalismin edustaja Yrjö Pensas luuli olevansa Viidakon valtias; hänen uusteknologian hienoimpiin löydöksiin, piihin ja sen jalostukseen  turvaava kantajajoukkonsa näytti ylivoimaiselta.

Finlandian Suon onei-guru Joe Oliwersson murahteli ja paukautteli rintaansa, niin että alemmat apinat, lorit ja hännäkkäät POL-iitikot rääkyiät hädissään, peläten suojelijan lähtöä, maistuvien aterioiden ja halukkaiden naaraiden vähenemistä.

Viidakossa on sanonta: "Joka ei näe värejä, ei näe myöskään harmaan sävyjä- ja on helppo saalis".

Kun komea ja ruskettunut Uuden maailmanjärjestyksen valtias tapaa harmaan ja nuhjuisen sosialismin perillisen niukoin muodollisuuksin kultaisessa salissa maailmantalous yskii punaista verta ja korhosenkaltaiset nasut ja muut korsimot vihne suussa luikkivat piiloihinsa, viidakon toinen sanonta tulee lihaksi:

"Anna minulle kaikki mitä sinulla on niin minä tulen ja pyydän lisää".